Pakastin - valinta, käyttö, hoito ja siivous

Pakastin on suhteellisen yleinen kodinkone, noin 60% suomalaistalouksista omistaa sellaisen. Pakastinta pidetään usein ylellisyystarvikkeena, sähkösyöppönä ja ympäristön vihollisena. Kuitenkin järkevällä käytöllä se toimii ilmaisen ruuan edullisena varastona ja kaupan tarjoustuotteiden sekä ylimääräisen kypsennetyn ruuan säilytyspaikkana, oikeilla valinnoilla sähkönkulutusta saadaan pienennettyä ja ympäristöäkin säästettyä.
Pakastin on loppujen lopuksi ihan kiva kaveri, kun sen oppii tuntemaan. Tutustu oman pakastimesi käyttöohjeeseen ja noudata sitä jos tämä teksti eroaa siitä.

Historiaa
Arktisten seutujen asukkaat (eskimot, saamelaiset) ovat aina tienneet että ruoka säilyy pakastamalla ja hyödyntäneet tätä tietoa lihan ja kalan säilyttämisessä. Venäjältä on löytynyt vanhoja 15 000 vuotta asuinpaikkoja, joissa on käytetty hyväksi luonnon pakastinta. Pakastaminen alkoi laajemmassa mittakaavassa teollisuudessa 1880-luvulla Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Pakastin saapui kuluttajien tietoisuuteen Yhdysvalloissa 1920-30 luvuilla ja Suomeen 1950 –luvulla. Pakastamisesta käytettiin aluksi termiä syväjäähdytys.

Pakastimen valinta
Kun olet ostamassa tai uusimassa pakastinta on hyvä ottaa huomioon muutama asia.

Käyttötarve ja tila
Mitä pakastat? Miten paljon pakastat? Missä aiot pakastinta säilyttää? Millainen pakastin kotiisi mahtuu vai täytyykö pakastimelle rakentaa lämmitettävä vaja pihalle ettei pääse sateella ruostumaan, eikä syty palamaan?
Jos et säilö mitään, marjasta, sienestä etkä metsästä, vaan säilytät pakastimessa lähinnä jäätelöä, jääpaloja ja kaupan pakastealtaasta ostamiasi tuotteita, jääkaappi-pakastinmalli riittää hyvin tarpeisiisi. Jos sinulla on iso puutarha, olet intohimoinen marjastaja, sienestäjä, kalastaja sekä metsänriista kuuluu ruokavalioosi, tarvitset isomman pakastimen. Mitä ahkerampi olet, sen isomman pakastimen tarvitset. On syytä myös ottaa huomioon miten paljon syöt pakasteitasi vuodessa, jos näyttää että ylivuotisia pakasteita on pakastin lähes täynnä, saattaa olla hyvä siirtyä pienempään malliin.
Pakastimen ympärillä on oltava riittävästi tilaa. Tarkista tilantarve pakastimen käyttöohjeesta. Yleensä koneiston puolelle on jätettävä tilaa 6-10 cm ja sivuille ja yläpuolelle 1-10 cm. Älä sijoita pakastinta lämpöä tuottavan laitteen (liesi, astianpesukone jne.) tai lämmönlähteen läheisyyteen (patterit, takka, leivinuuni jne.). Käyttöohjeessa mainitaan myös ilmankiertotila, tarkista että ilmalla on tilaa kiertää pakastimen ympärillä säilytyspaikassasi.

Energiatehokkuus ja sähkönkulutus
Tarkista miten paljon energiaa pakastin kuluttaa. Pyri valitsemaan energiatehokas malli. Energiatehokkuusluokat ovat A++ - G, joista A++ on paras. Pakastimen energiatehokkuuden parantamisesta myöhemmin lisää tässä artikkelissa. Muista myös että arkkumallinen pakastin kuluttaa hieman vähemmän energiaa kuin kaappimalli, koska kylmä ilma painuu alaspäin ja pysyy paremmin arkussa kuin kaapissa.
Pakastimen sähkönkulutus voi vaihdella 109 - 547 kWh. Pienempi pakastin kuluttaa vähemmän energiaa kuin isompi. Esim. Keskikokoinen A++ pakastin kuluttaa sähköä 23.30 € verran vuodessa, kun taas keskikokoinen A pakastin 39.40 €/vuosi. Jos tämä on kallista, mieti miten paljon sinulla kuluu rahaa ruokakaupassa viikossa tai mitä TV-lupa maksaa? Suhteuta asioita.

Melutaso
Pakastimesta kuuluu aina hieman ääntä, joten jos pakastin on asuintiloissa, tähän on syytä kiinnittää huomiota ja valita desibelitasoltaan hiljaisempi malli.

Varmuusaika
Jos sähkökatko yllättää pakastin lakkaa toimimasta ja alkaa pikkuhiljaa sulaa. Pakastimen varmuusaika voi vaihdella 8-75 tuntiin riippuen mallista. Arkkumallin sisällön sulaminen kestää kauemmin kuin kaappimallin, myös se vaikuttaa miten täynnä pakastin on. Täysi pakastin sulaa hitaasti.

Pakastusteho
Teho ilmoitetaan kiloina pakastustilavuutta kohti. Kysymyksessä on kilomäärä, jonka pakastin pystyy kerralla pakastamaan. Iso tehomäärä tarkoittaa myös suurempaa energiankulutusta. Mieti millaisia kertaeriä pakastat. Tarvitaanko pakastusteho paljon? Vai tuletko toimeen pienemmällä teholla?

Pakastimen sulatus
Nykyään on saatavilla automaattisulatteisia (No-Frost, Frost-Free) pakastimia, jotka pitävät huolen siitä että pakastimeen ei kerry jäätä. Tämä ei tarkoita siis sitä pakastimen voi jättää hoitamatta ja siivoamatta. Automaattisulatteinen pakastin pitää huolen siitä että jääkiteitä ei kerry pakastimen seiniin, eikä ruokatarvikkeiden pintaan. Tosin jääpalat saattavat kadota pakastimestasi, jäätelö hieman kuivahtaa ja pakasteisiin saattaa ilmestyy outoja vaaleita läiskiä. Automaattisulatteinen pakastin vie myös hieman enemmän sähköä kuin manuaalisulatteinen.
Yleensä normaali pakastin sulatetaan 1-2 kertaa vuodessa riippuen sulattamistarpeesta ja samalla pakastin siivotaan ja huolletaan. Siivouksen ja huollon joutuu tekemään myös automaattisulatteiselle pakastimelle.

Pakastimenkäyttäjän energiavinkit

• Pakastimen sijoittaminen puolilämpimään tilaan (+5 - +17°C) vähentää sähkönkulutusta jopa 35-50%. Pakkaseen ulos pakastinta ei kannata sijoittaa, koska sähkönkulutus kasvaa, jäätä sulattava yksikkö lakkaa toimimasta (0°C:ssa), oikosulku- ja tulipaloriski kasvaa ja takuu raukeaa.
• Myöskään lämpimään paikkaan pakastinta ei kannata sijoittaa, koska +25 - +32° C:n lämpötilassa pakastimen sähkönkulutus lisääntyy 25-40%. Lieden tai astianpesukoneen läheisyys lisää sähkönkulutusta vielä 10-20%.
• Säädä oikea pakastuslämpötila (-18°C). Astetta kylmempi lisää sähkönkulutusta 5%.
• Pakastuskytkimen käyttö lisää sähkönkulutusta 30-55%. Käytä pakastuskytkintä vain kun pakastat suuria kertaeriä.
• Jos pakastimen koneiston ympärille ei ole jätetty riittävästi tilaa, pakastin voi lisätä sähkönkulutusta jopa 160 - 200%, koska ilma ei pääse kiertämään ja koneisto ylikuumenee.
• Jo ½ cm huurrekerros pakastimessa lisää sähkönkulutusta 30%.
• Kun sinulla pakastin on, pidä huolta että pakastin ei ole tyhjä. Pakastin toimii optimaalisesti kun se on 65-75%:sti täynnä pakasteita. Jos pakastimen ahtaa liian täyteen, se lisää sähkönkulutusta, samoin käy jos pakastin on vajaa.
• Katkaise tyhjästä pakastimesta virta tai vedä töpseli seinästä irti. Tyhjää ei kannata pakastaa.

Pakastimen käyttö
Pakastin on tarkoitettu ruokatavaroiden säilömiseen jäädyttämällä. Pakastaminen on melko terveellinen ja helppo tapa säilöä ruokaa. Säilöntäaineita, lisäaineita, sokeria tai suolaa ei tarvita ja pakastusastiat voi käyttää aina uudelleen ja uudelleen. Tosin ne pitää käyttökertojen välillä pestä. Ympäristöäkin säästyy kun ei tule turhaa pakkausmateriaalia.
Oikealla tavalla pakasteiden käsittely säilyttää ruuan maun, koostumuksen sekä vitamiinit ja kivennäisaineet. Katso myös Vitamiinit, kivennäisaineet ja hivenaineet
Nopea pakastus pysäyttää mikrobi- ja entsyymitoiminnan heti ja jääkiteitä ei pääse kehittymään pakasteeseen. Jääkiteet pilaava yleensä pakasteen solurakenteen, vaikuttavat makuun ja tuotteen ravintoarvoon. Pakastuslämpötilan pitäminen -18° C:ssa tasaisesti parantaa ruuan säilyvyyttä. Jos lämpötila on korkeampi ruuan koostumus ja laatu kärsivät. Tässä lämpötilassa mikrobit vaipumat ”unitilaan” eli eivät leviä laajemmalle ruoka-aineessa. PAKASTAMINEN EI TAPA MIKROBEJA. Kun pakaste sulaa mikrobitoiminta aktivoituu jälleen samalle tasolle kuin ennen pakastamista. Syö siis ensin pakastamasi tuotteet tai tuotteet, jotka säilyvät pakastimessa lyhimmän aikaa ensin.

Kun aloitat pakastamisen laita pakastimesi pakastuskytkin päälle noin 3 tunniksi tai säädä pakastimesi pakastuslämpötila -25°C:een, jos kytkintä ei ole. Tarkista asia oman pakastimesi ohjekirjasta, aika voi erota tässä annetusta runsaastikin (jopa vuorokausi, 24 h). Kun pakastin on jäätynyt riittävästi, voit laittaa pakastettavat tuotteet pakastimeen. Tämä takaa sen että lämpötila ei nouse yli -18°C ja pakastaminen sujuu hyvin, eivätkä jo pakastetut tuotteet ala sulaa ja jääkiteiden muodostuminen estyy.
Pakasta kerralla vain 10% pakastimesi vapaasta kokonaistilavuudesta tuotteita ja jäähdytä ruuat noin 5 ° C:een ennen pakastamista, niin et kuluta turhaan sähköä ja pakasteisiisi ei muodostu jääkiteitä. Yhden pakastusrasian voi ihan huoletta laittaa pakastimeen, vaikka pakastuskytkin ei olekaan päällä. Ajattele ihan itse välillä.
Laita pakastettavat tuotteet pakastimen kylmimpään osaan ensin. Tämä paikka on koneiston kohdalla, yleensä takaseinällä. Jätä pakastettavien tuotteiden väliin tilaa, jotta ilma pääsee kiertämään ja pakastuminen nopeutuu.
Siirrä vanhempia pakasteitasi lähemmäs pakastimen ovea/kantta.

Pakastimeen ei saa laittaa
-keitettyjä kananmunia, tulevat kumimaisiksi
-kurkkuja
-kuumaa ruokaa. Jäähdytä ruoka ensin huoneenlämmössä, ulkoeteisessä, parvekkeella tai muussa viileässä tilassa, kuten jääkaapissa tai kellarissa.
-lehtisalaattia
-maitopohjaisia kastikkeita, juoksettuvat
-majoneesia
-melonia
-raakoja kananmunia kuorineen, kuori rikkoutuu pakastettaessa
-raakoja perunoita
-retiisejä
-salaattia
-smetanaa
-sulatettuja pakasteita, ruokamyrkytyksen vaara
-vesimelonia

Pakastusohjeita
Käytä pakastamiseen kaupan pakastusrasioita, pakastukseen sopivia Tupperware-tyylisiä astioita, muita rasioita (esim. jäätelörasiat) tai pakastuspusseja. Pakasta kaikki pakastettavat tuotteet ilmatiiviisti, kosteutta, rasvaa ja aromeja läpäisemättömiin, puhtaisiin astioihin tai pusseihin. Voit käyttää esim. kalafileiden tai lihanpalojen välissä muovikelmua tai voipaperia erottamassa niitä toisistaan. Niitä on helpompi käsitellä pakastamisen jälkeen.
Jos pakastat tuotteita lyhytaikaisesti pakastuspussi riittää, mutta jos pakastusaika on pitkä käytä mieluummin rasioita. Vältät pakkaspalamisen.
Pakkaa rasiat täyteen, jätä kuitenkin noin ½-1 cm pakastusvaraa (pakaste turpoaa hieman), varsinkin jos pakastat nestemäisiä tuotteita. Purista ilma pois pakastuspusseista, koska ilma saattaa vaikuttaa pakastetun ruuan makuun ja koostumukseen. Sulje kannet huolellisesti. Sulje pakastuspussi kumilenkillä, pakastusteipillä tai klipsillä. Tarkista että pakastusrasia tai pussi on puhdas myös ulkopuoleltaan, pyyhi roiskeet pois heti. Et kai halua liata pakastintasi?
Pakkaa pakastettavat tuotteet kerta-annoksiin, jotka on helppo käyttää sulattamisen jälkeen.
Kirjoita kaikkiin pakastamiisi tuotteisiin lappu pakastustussilla tai vedenkestävällä tussilla, mitä pakkaus sisältää ja koska pakastaminen on tehty (päivämäärä ja vuosi). Helpottaa elämääsi huomattavasti. Voit myös värikoodata pakasteesi erivärisillä lapuilla, niin tiedät väristä mitä tuotetta pakastusrasia sisältää.
Säilytä liha-, kala-, vihannes- ja marjatuotteet erillään pakastimessa, etteivät ota hajuja toisistaan.
Älä käytä lasiastioita pakastamiseen. Lämpötilan vaihtelu saa lasin särkymään.

Mielestäni kellari sopii useimpien juuresten ja vihannesten säilytykseen paremmin, mutta jos sitä ei ole niin pakastaminen on myös hyvä tapa.

Osan tuotteista voi pakastaa sellaisenaan, osa vaatii hieman kypsennystä että entsyymitoiminta pysähtyisi. Kypsennys voi tarkoittaa vedessä ryöppäämistä, höyrytystä tai pannulla paistamista. Tarkoitus ei ole kypsentää elintarvikkeita täysin kypsäksi, vain ainoastaan pysäyttää entsyymitoiminta, siksi ajat ovat lyhyitä. Liiallinen kasvisten vesikeittäminen myös poistaa vesiliukoisia vitamiineja ja tekee kasviksista mauttomia. Suosi mieluummin höyrytystä, ellei kyseessä ole ryöpättävä sieni, jolloin ryöppäys tarvitaan myrkyn poistamisen takia.

Appelsiininkuoret
Pakasta sellaisenaan. Saat appelsiinin raastettua kuorta kun sitä ruuissa tai leipomuksissasi tarvitset.
Artisokat
Poista uloimmat lehdet ja varsi. Pese hyvin kylmällä vedellä. Laita artisokat höyrytyskattilaan ja hieman sitruunamehua veteen. Höyrytä 7-10 min. Jäähdytä nopeasti ja kuivaa hyvin ennen pakastamista.
Banaani
Kuori banaani, soseuta sitruunamehun kera. Pakasta. Sopii vauvanruokiin, jälkiruokiin, kakkuihin.
Chili
Puhdista chilipaprika, leikkaa puoliksi, poista siemenet ja pakasta. Chilin voi säilöä myös kuivattamalla. Pakastaminen vie chilistä polttavuutta.
Fariinisokeri
Ei kovetu niin pahasti, kun pakastaa ensin.
Fenkoli
Leikkaa paloihin. Höyrytä 3 min, viilennä, kuivaa ja pakasta.
Hapankaali
Pakasta omassa liemessään.
Herneet
Poista palot. Laita herneet kulhoon, jossa on kylmää vettä. Madot on helpompi poistaa, ennen muuta käsittelyä. Höyrytä herneitä 1-2 minuuttia. Herneet sopivat hyvin pakastettavaksi. Herneet voi myös kuivata pakastamisen sijaan.
Härkäpavut
Poista pavut paloistaan. Höyrytä 3 minuuttia, jäähdytä ja pakasta. Sopivat erinomaisesti pakastamiseen. Vanhempien härkäpapujen maku jopa paranee.
Jauhot
Voi pakastaa, mutta miksi pitäisi, säilyvät yleensä kohtuullisen ajan ilman pakastamistakin.
Juusto
Juustot voi pakastaa. Kovat juustot pakastuvat paremmin, tuorejuustot ja pehmeät juustot muuttuvat sulaessaan rakeisiksi.
Kaali
Kaali säilyy mielestäni paremmin kellarissa ja jääkaapissakin useita viikkoja. Jos kaalia nyt haluaa pakastaa niin poista uloimmat lehdet, pese hyvin. Höyrytä muutama minuutti, viilennä, kuivaa ja pakasta.
Kahvi
Voi pakastaa, esim. jääpalalokeroissa.
Kala
Pakasta vain tuoretta vastapyydystettyä kalaa. Älä pakasta uudelleen jo kertaalleen pakastettua kalaa, ruokamyrkytysvaara!
Suolista ja perkaa kala ensin. Puhdista kala hyvin. Leikkaa fileiksi tai paloiksi. Erottele fileet ja/tai palat tarvittaessa muovikalvolla tai voipaperilla. Pakasta.
Kalan syötävät sisäelimet ja mädin voi myös pakastaa. Mätiä ei suolata, muuten siitä tulee vetistä kun sulaa.
Pienet kalat voi pakastaa jäävedessä. Laita pienet kalat vuokaan ja kaada jäävesi päälle. Pakasta. Kun kalat ovat jäässä, pakkaa jääkimpale pakastuspussiin.
Savukalan voi pakastaa sellaisenaan tai ruodittuina paloina. Pakasta heti tuoreeltaan savustettuna, säilyy paremmin.
Ruuaksi valmistetun kalan voi myös pakastaa.
Kananmunat
Keitetyt kananmunat tulevat pakastimessa kumimaisiksi, joten pakastamista ei voi oikein suositella. Raaka kananmuna kuorineen hajoaa pakastettaessa, mutta kananmunan voi pakastaa ilman kuorta, samoin munankeltuaiset ja –valkuaiset voi pakastaa erikseen. Laita keltuaiset ja valkuaiset omiin lokeroihinsa jääpalarasiassa ja pakasta. Toimi samoin raa’an vatkatun kanamunan kanssa. Siirrä jäätyneet kuutiot pakastuspusseihin. Voidaan käyttää ruuanlaittoon.
Kastike
Pakasta jääkuutiorasioihin tai muihin annosrasioihin. Siirrä jäätyneet kuutiot pakastuspusseihin.
Kerma
Pakasta omassa pakkauksessaan. Myös kermavaahdon voi pakastaa. Huom! Pakastettu kerma ei enää vatkaudu kunnolla.
Kesäkurpitsa
Pakasta vain nuoria yksilöitä. Pese ja leikkaa noin 1 cm viipaleiksi. Höyrytä minuutti tai paista kevyesti pannulla voissa. Ei pakastu kovin hyvin, mutta voidaan käyttää esim. risottoon.
Kirsikat
Pese kirsikat ja poista kivi. Pakasta.
Kukkakaali
Pese ja leikkaa noin 5 cm paloihin. Lisää sitruunamehua höyrytysveteen ja höyrytä 3 min. Viilennä, kuivaa ja pakasta.
Kyssäkaali
Käytä pieniä yksilöitä, jotka ovat 5-7 cm halkaisijaltaan. Kuori ja kuutioi. Höyrytä 1½ min, viilennä, kuivaa ja pakasta.
Lanttu
Käytä pieniä, nuoria lanttuja. Kuori ja leikkaa kuutioiksi. Höyrytä 2 min, viilennä, kuivaa ja pakasta. Voidaan pakastaa myös soseena kuten porkkanat.
Leivonnaiset
Lähes kaikki leivokset voi pakastaa. Monet taikinat voi pakastaa raakoina. Leipä, pulla ja sämpylät on kuitenkin paras pakastaa kypsinä ja pakata kertakäyttö annoksiin. Tuulihatut pakastetaan täyttämättöminä. Täytekakkupohjan ja voileipäkakkupohjan voi pakastaa, täyte ja kuorrutus on tehtävä pakastamisen jälkeen. Kuivakakut voi pakastaa viipaloituna ja laittaa viipaleiden väliin voipaperia.
Liha
Kertaalleen pakastettu raaka liha. EI SAA PAKASTAA UUDELLEEN, ruokamyrkytysvaara!. Kun ostat lihaa kaupasta kysy onko liha ollut jo osittain tai kokonaan pakastettuna. Tällaisesta lihasta valmistetun kypsän RUUAN voi kyllä pakastaa, mutta maku ei siitä parane.
Raaka liha. Poista muovipakkaus. Pakkaa uudelleen ja pakasta.
Keitetty, paistettu tai grillattu liha. Sitkistyy helposti pakastettaessa. Leikkaa viipaleisiin ja pakasta, tai pakasta kastikkeen kera.
Pakasta liha aina kerta-annoksina, enintään 3 kg paloina. Älä pakasta luita.
Jauhelihapihvit ja –pullat voi pakastaa raakana tai kypsennettynä. Pihvit voi erotella toisistaan muovikalvolla tai voipaperilla.
Lihaliemi
Pakasta jääkuutiorasioihin. Siirrä jäätyneet kuutiot pakastuspusseihin.
Luumut
Puolita luumut ja poista kivet. Keitä luumut pehmeäksi tilkassa vettä. Muhenna haarukalla loput soseeksi ja jäähdytä. Pakkaa annosrasioihin. Pakasta. Jääkaappikylmä luumusose maistuu tosi hyvältä lämpimän aamupuuron kanssa tai sitä voi käyttää leivontaa, esim. joulutortut tai lastenruokiin.
Maissi
Poista kuoret ja ”karvat”. Höyrytä pieniä tähkiä 3 min ja suurempia 5 min. Viilennä ja kuivaa. Voit pakastaa maissin tähkinä tai jyvinä. Jos pakastat jyvinä irrottele jyvät höyrytyksen jälkeen veitsellä.
Marjat
Kaikki marjat sopivat pakastettavaksi erinomaisesti. Suuremmat marjat (puutarhamansikat) voi viipaloida, mutta yleensä marjat pakastetaan kokonaisina sellaisenaan. Pakkaa rasioihin ja pakasta. Jäiset marjat sulavat mukavasti aamupuuroon tai erilasiin marjaruokiin. Marjat säilyvät pakastimessa ilman sokeria. Sokeria voi lisätä jos haluaa – mutta se on vain maun takia.
Marjat voi pakastaa myös soseena tai sekamarjoina. Koristetarkoituksiin voi pakastaa esim. herukanterttuja.
Mausteet
Yrtit ja mausteet voi pakastaa sellaisenaan ilman käsittelyjä. Laita esim. muovipusseihin. Jäätyneestä mausteesta on helppo murentaa sopiva annos ruokaan. Mausteet ja yrtit menettävät makuaan pakastuksessa. Tuore on aina tuore.
Munakoisot
Leikkaa noin 2,5 cm viipaleiksi. Höyrytä 4 minuuttia, jäähdytä ja kuivaa talouspaperilla kuivaksi. Pakkaa kerroksittain niin että viipaleiden väliin tulee tarttumatonta paperia. Munakoisoviipaleet voi myös paistaa höyryttämisen sijaan. Sopii jos munakoiso tulee ruokaan, jossa sen tekstuurilla ei ole väliä, esim. moussaka.
Nauriit
Käytä pieniä, nuoria nauriita. Kuori ja leikkaa kuutioiksi. Höyrytä 2 min, viilennä, kuivaa ja pakasta. Voidaan pakastaa myös soseena kuten porkkanat.
Nektariinit
Kuori, puolita tai viipaloi. Pakasta.
Oliivit
Pakasta omassa liemessään.
Omenat
Kuori omenat, poista siemenkota. Keitä omenat pehmeäksi tilkassa vettä. Muhenna haarukalla loput soseeksi ja jäähdytä. Pakkaa annosrasioihin. Pakasta. Jääkaappikylmä omenasose maistuu tosi hyvältä lämpimän aamupuuron kanssa tai sitä voi käyttää lastenruokiin.
Omenat voi pakastaa myös raakoina. Kuori ja poista siemenkodat, lohko tai viipaloi. Lisää hieman sitruunamehua, etteivät omenalohkot tummu. Sopii paremmin happamille omenoille.
Palsternakka
Käsittele kuten porkkanat.
Pannukakku
Pakasta sellaisenaan. Sulata uunissa
Paprikat
Pese hyvin, poista kanta ja siemenet. Leikkaa puolikkaaksi, siivuta tai kuutioi. Höyrytä 3 min. Höyrytetystä paprikasta tulee pakastettaessa hieman mössömäistä, joten sopii paremmin muihin ruokiin kuin salaattiin.
Paprikan voi pakastaa myös raakana, säilyy paremmin.
Parsa
Erottele erikseen paksut ja ohuemmat parsanvarret. Pese kylmällä vedellä. Höyrytä paksuja varsia 4 minuuttia ja ohuita 2 minuuttia. Jäähdytä nopeasti ja sido pieniksi nipuiksi, niin että varret ovat samaan suuntaan, ennen pakastamista. Parsa ei ole ihanteellinen pakastevihannes, muut säilöntätavat sopivat paremmin. Toki parsan voi lyhytaikaisesti pakastaa.
Parsakaali
Poista puiset osat ja suuret lehdet. Pese suolavedessä ja leikkaa paloiksi. Höyrytä 3-5 min, riippuen palojen koosta. Viilennä ja kuivaa hyvin. Säästäväinen tekee puisista osista ja lehdistä parsakaalisosekeiton.
Pekoni
Pekonin voi pakastaa savustettuna, paistettuna tai raakana.
Persikat
Kuori, halkaise, viipaloi. Pakasta.
Peruna
Uudet perunat on hyvä pakastaa melko pian maasta noston jälkeen että uuden perunan maku säilyy paremmin. Höyrytä perunoita 3 min, viilennä nopeasti ja pakasta. Perunat voi myös pakastaa lastuina, kuutioina tai perunamuusina. Ranskanperunatkin voi pakastaa. Paista öljyssä 2 min, viilennä ja pakasta. Paista vielä kerran pakastamisen jälkeen.
Piirakantäytteet
Levitä ohueksi levyksi ja pakasta levyinä.
Pinaatti
Valitse nuoria lehtiä, pese huolellisesti ja kuivaa. Höyrytä 2 min., jäähdytä nopeasti ja purista ylimääräinen kosteus pois. Pakasta tiiviisiin astioihin tai pakastuspussiin.
Piparjuuri.
Pese, kuori ja raasta. Pakasta. Piparjuuren voi pakastaa myös kokonaisena ja raastaa pakastetusta juuresta ruokiin.
Pizzapohja, omatekoinen
Tee taikina ja muotoile pizza. Pakasta ilman täytteitä.
Porkkana
Suuret porkkana kannattaa säilyttää kellarissa. Pienet voi pakastaa. Pese hyvin, kuutioi tai viipaloi. Höyrytä 3 min. Viilennä ja pakasta.
Porkkanan voi pakastaa myös porkkanasoseena tai raasteena.
Punajuuri
Mielestäni punajuuri säilyy paremmin kellarissa, mutta joskus punajuurta tarvitaan pieniä eriä nopeasti, joten siinä tapauksessa pakastaminen sopii. Pese punajuuret hyvin. Höyrytä pieniä alle 7,5 cm halkaisijaltaan olevia punajuuria 10 min, suurempia 45-50 min. Painekeittimellä höyrytysaikaa voi lyhentää. Viilennä. Poista kuori ja paloittele tai viipaloi. Pakasta.
Purjosipuli
Leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Höyrytä 2 min tai paista kevyesti öljyssä. Viilennä ja pakasta. Purjo ei oikein sovi pakastamiseen, pehmenee. Voidaan kuitenkin käyttää keitoissa ja laatikoissa.
Päärynät
Kuori päärynät, halkaise ja poista siemenkota. Keitä päärynät pehmeäksi tilkassa vettä. Muhenna haarukalla loput soseeksi ja jäähdytä. Pakkaa annosrasioihin. Pakasta. Jääkaappikylmä päärynäsose maistuu tosi hyvältä lämpimän aamupuuron kanssa tai sitä voi käyttää leivontaa tai lastenruokiin.
Raparperi
Pese, kuori ja leikkaa 2,5 cm pituisiksi paloiksi. Höyrytä noin 1 min. viilennä ja pakasta. Raparperipakaste sopii ruuanlaittoon ja leivontaan.
Ravut
Ravut voi pakastaa keitinliemessään.
Rusinat
Voi pakastaa sellaisenaan. Säilyvät kuitenkin yleensä hyvin ihan ilman pakastamistakin.
Ruusukaali
Poista uloimmat lehdet. Pese huolellisesti. Höyrytä 3 min. Jäähdytä ja pakasta.
Selleri
Pese ja leikkaa paloihin. Keitä kunnes on lähes pehmeää, kuori ja viipaloi. Pakasta.
Sienet
Kaikki syötävät sienet sopivat pakastettaviksi. Puhdista sienet ja käsittele ne normaalisti ennen pakastamista. Pienet sienet voi jättää kokonaisiksi, mutta halkaisijaltaan yli 2,5 cm kokoiset on hyvä viipaloida. Mikäli sienet eivät ole ryöpättävää laatua, kypsennä niitä minuutti pannulla voissa tai öljyssä, niin että vesi haihtuu pois. Muutoin ryöppää. Viilennä ja pakasta.
Sienet voi pakastaa kukin laji erikseen tai sekasieninä.
Sipulit
Kuori sipuli, hakkaa hienoksi ja pakasta. Sipulin voi myös höyryttää 2-4 min. ennen pakastamista. Yleensä sipuli säilyy hyvin, eikä sitä tarvitse pakastaa.
Sitruunankuoret
Pakasta sellaisenaan. Saat sitruunan raastettua kuorta kun sitä ruuissa tai leipomuksissasi tarvitset.
Sitruunat
Pese ja viipaloi. Viipaleita voi käyttää juomissa ja ruokien koristeena.
Taatelit
Voi pakastaa sellaisenaan.
Tarhapavut, salkopavut
Useimmat tarhapavut pakastuvat ihan kivasti, kuitenkin vahapavut on parempi käyttää tuoreina, kuin pakastaa. Pese, katko pää ja häntä pois. Höyrytä 2 min, jäähdytä ja pakasta.
Tomaatit
Pese hyvin ja pakasta kokonaisena. Sopivat pakastamisen jälkeen ruuanlaittoon, mutta eivät salaatteihin. Tomaatit voi pakastaa myös viipaleina.
Tomaattipuree
Poista tomaateista kuori ja siemenet, hauduta omassa mehussaan 5 min. kunnes pehmenevät. Purista siivilän läpi tai laita tehosekoittimeen. Viilennä, pakkaa astioihin ja pakasta.
Valkosipuli
Kuori, silppua ja pakasta.
Valmiit ruuat
Valmiita ruokia voi pakastaa raakoina, puolivalmiina tai täysin kypsinä. Kuitenkin munamaitoa sisältävät ruuat on hyvä olla täysin kypsiä ennen pakastamista. Pakastukseen aiotut liemiruuat on hyvä valmistaa vähään nesteeseen ja lisätä nestettä vasta keittovaiheessa pakastamisen jälkeen.
Pakastaminen vie ruuista makua, mausta ruuat pakastamisen jälkeen.
Valmisruuat, einekset
Noudata pakkauksen ohjeita.
Viini
Ylijäämäviinin voi pakastaa jääpalalokeroissa ja käyttää ruuanlaittoon.
Voi
Pakasta suolattu voi omassa pakkauksessaan. Suolaamaton voi säilyy hyvin ilman pakastamistakin.

Miten kauan ruoka pakastimessa säilyy?
-hedelmät – max 9. kuukautta
-jauheliha - max 1 kuukausi
-juusto (kovat juustot) – max. 9 kuukautta
-jäätelö (kaupan, ei omatekoinen) – max. 2-4 kuukautta
-kala (ahven, hauki, kuha, kolja, turska) – 6-8 kuukautta
-kala, rasvainen (lohi, makrilli, kampela, silakka, ankerias) - 3-4 kuukautta
-kananmunaa sisältävät tuotteet – max. 6 kuukautta
-kastike - 2-3 kuukautta
-lampaanliha – max 9. kuukautta
-leipä – 3-12 kuukautta
-leivonnaiset, hiivataikina - max. 2 viikkoa.
-leivonnaiset, rasvaiset – 2-4 kuukautta
-leivonnaiset, vähärasvaiset - 3-6 kuukautta
-maito – 1 kuukausi
-makkarat - 1-2 kuukautta
-marjat - max. 12 kuukautta
-naudanliha – max. 12 kuukautta
-pekoni – max 1 kuukausi
-sianliha – max. 6 kuukautta
-sienet – max. 9 kuukautta
-siipikarja - max. 12 kuukautta
-valmiit ruuat – max. kolme kuukautta
-vihannekset – max 12 kuukautta
-voi – max. 6 kuukautta
-äyriäiset – max . kolme kuukautta

Kauppojen pakastealtaiden valmisruokien ja ruoka-aine pakasteiden osalta on syytä noudattaa pakkausmerkintöjen ohjeistusta.

Milloin pakaste on pilaantunut?
Joskus vuosiakin pakastimessa ollut tuote on käyttökelpoinen ja maistuu ihan hyvältä. Parasta olisi kuitenkin aina syödä pakasteet ennen kuin ne käyvät liian vanhoiksi tai pilaantuvat. Jos tuote on vanhaa, haisee pahalta ja /tai maistuu pahalta, se yleensä on pilaantunut. Sopii kompostiin tai biojäteastiaan, ei ihmis- eikä eläinruuaksi.

Ruuan outo ulkonäkö pakastamisen jälkeen ei välttämättä ole merkki pilaantumisesta, vaan tuotteen kudosrakenteen hajoamisesta jääkiteiden vaikutuksesta.

Pidä pakastuspäiväkirjaa
Pakastuspäiväkirjan pitäminen auttaa sinua näkemään heti mitä pakastimessasi on ja ovea/kantta ei tarvitse aukoa turhaan. Lisäksi tiedät milloin olet mitäkin pakastanut sekä sen kuinka vanhoja tuotteet ovat.
Pakastuspäiväkirja voi olla iso lappu kaappipakastimen kyljessä tai arkkupakastimen päällä. Lapussa on sarakkeet, joihin on merkitty, mikä ruoka-aine on kysymyksessä, milloin se on pakattu ja missä kohdassa pakastinta se sijaitsee. Lappuun voi kirjata myös viimeisen käyttöpäivän. Näin näet mitkä tuotteet ovat vanhenemassa.
Tarkista pakastuspäiväkirja aina kun otat pakasteita pakastimesta tai vähintään kerran kuussa. Viivaa yli käyttämäsi tuotteet ja kirjoita listaan pakastimeen lisäämäsi.

Pakasteiden käyttö
Kun avaat pakastusrasian ja huomaat että ruoka-aineen pinnalla on huurretta tai jääkiteitä, huuhdo kiteet pois viileällä vedellä ennen sulattamista. Maku paranee hieman.
Sulata pakasteet jääkaapissa. Pienet pakasteet sulavat yleensä yhdessä yössä, isommat (kokonainen kalkkuna) voivat viedä useampia päiviä. Jääkaapissa sulattaminen estää hieman mikrobien aktivoitumista. Katso kuitenkin raakaa lihaa sulattaessasi, että lihamehuja ei tipu muiden ruokatarvikkeiden päälle. Lihan voi käyttää myös hieman kohmeisenakin ruuanlaittoon.
Kun sulatat leipää jääkaapissa kääri leivän ympärille pyyhe, se kerää liian kosteuden ja leipä näyttää paremmalta.
Jos sulatat pakasteet huoneilmassa, ne tulee valmistaa ruuaksi mahdollisimman nopeasti, koska mikrobitoiminta kiihtyy kun lämpötila kohoaa.
Pakasteet voi sulattaa myös viileässä tai lämpimässä vedessä. Tarkista kuitenkin ennen tätä että pakastusrasiasi on vedenpitävä tai laita rasia vedenpitävään muovipussiin.
Pakasteet voi sulattaa myös mikroaaltouunissa sulatusteholla. Kaikki kerran sulatetut pakasteet on hyvä valmistaa ruuaksi ennen uudelleen pakastamista. Makua uudelleen pakastaminen ei paranna.
Pakasteet voi laittaa myös sellaisenaan jo kuuman ruuan joukkoon ja antaa lämmön sulattaa pakasteen. Esim. marjojen ja sienten maku säilyy näin parhaiten.
Pizzan voi sulattaa suoraan uunissa, samoin kokonaiset paistit. Tuikkaa paistiin lihalämpömittari noin tunnin kuluttua, jotta tiedät kypsyysasteen.
Teollisesti pakastetun ruuan ja valmisruuan käytössä noudata pakkauksen ohjeita.
Käytä pakasteet mahdollisimman pian sulatuksen jälkeen, pakastaminen ei lisää ruuan säilyvyyttä pakastimen ulkopuolella.

Pakastimen sulatus ja siivoaminen
Pakastin on suositeltavaa sulattaa 1-2 kertaa vuodessa, kerran talvella ja kerran ennen sadonkorjuukauden alkua kesällä. Pakastin on hyvä sulattaa kun huurretta on kertynyt noin ½ cm tai pakastusrasioiden pintaan alkaa kertyä huurretta.
Talvi on hyvää aikaa tehdä pakastimen sulatus. Kevättalvi kun on vielä pakkasia, on paras aika, koska pakastin ei ole enää ihan täysi ja saat ruokatarpeet ulos kylmään pakkasilmaan tarvittaessa. Muista peittää ruoka-aineet hyvin että linnut, hiiret, rotat, kissat ja koirat eivät pääse apajille.
Kesällä pakasteet voi viedä sulatuksen ja siivouksen ajaksi maakellariin + ovet kiinni, laittaa kylmälaukkuun jääpanoksen kanssa tai jääkaappiin. Voit myös kysyä naapurilta lupaa käyttää hänen pakastintaan, ruokiesi säilytykseen. Yleensä uuden satokauden alkaessa pakastimessa ei pitäisi olla kovin paljon pakasteita jäljellä. Valitse viileähkö päivä tähän hommaan.
Kun pakastin on tyhjä, sammuta pakastin. Poista hyllyt, ritilät ja laatikot. Laita pakastimeen astia, jossa on kuumaa vettä. Sulje ovi/kansi. Kurkista aina välillä miten sulaminen edistyy ja laita pakastimen lattialle tarvittaessa paksu pyyhe imemään liikavettä pois. Älä anna huurteen sulaa täysin vedeksi. Kun huurre alkaa irrota, voit auttaa asiaa muovisella jääraapalla, kumilastalla tai puulastalla. Ole varovainen. Älä käytä teräaseita pakastimen huurteen irrottamiseen. Kerää jäät pois. Pyyhi pinnat kuivaksi siivousliinalla ja kytke pakastin uudelleen päälle. Odota noin 30 min, ennen kuin laitat pakasteet takaisin pakastimeen. Tarkista että et laita vanhentuneita pakasteita uudelleen pakastimeen, vaan luovu niistä – komposti tai biojäteastia on oikea paikka. Samoin toimi niiden ruokien kohdalla, joita et aio koskaan syödä.

Jos sinulla on automaattisulatteinen pakastin, siivoa pakastin 1-2 kertaa vuodessa pyyhkimällä nihkeällä siivousliinalla tyhjän pakastimen sisäpuoli. Lado sitten pakasteet takaisin pakastimeen.

Pakastimen muuta siivousta ja huoltoa
Tarkista ovien/kannen kumitiivisteiden kunto aika ajoin. Jos tiivisteisiin alkaa kertyä hometta, se kertoo että tiivisteiden vaihdon aika on käsillä tai sitten siitä että pakastin on liian kosteassa paikassa. Voit puhdistaa tiivisteet esim. vanhalla hammasharjalla ja sooda-vesi-seoksella.
Puhdista korit, ritilät ja muut tasot mitä pakastimessa on samalla kun siivoat pakastintasi muutenkin. Käytä puhdistukseen soodaa ja vettä. (1 l vettä 2 rkl soodaa). Anna kuivua hyvin tai kuivaa ennen pakastimeen laittamista.
Jos pakastimessasi on pinttynyttä likaa, kastele siivousliina äsken mainittuun seokseen ja laita se likatahran kohdalle. Anna vaikuttaa 10 min. Pyyhi pois. Jos ei lähtenyt toista käsittely. Jos ei vieläkään lähtenyt lisää kuumaa vettä tai kokeile ihmesientä.
Älä käytä pakastimen siivoukseen astianpesuainetta tai muuta tuoksuvaa yleispuhdistusainetta, muuten pakasteesikin haisevat samalle. Äläkä käytä hankaavia puhdistusaineita. Ne naarmuttavat pakastimesi pintoja ja saattavat aiheuttaa värjäytymiä.
Vedä välillä pakastin pois sijoituspaikastaan ja imuroi pakastimen alusta ja takaosan koneisto.

Jos pakastimessasi on jääpalakone, käytä jäitä muutaman päivän välein. Tämä pitää jäät tuoreempina ja estää paakkuuntumista. Jos jäitä ei tule juurikaan käytettyä tyhjennä jääpala-astia kerran kuussa, jotta se tekisi uutta jäätä. Jos jää saa olla koneessa pitkiä aikoja se alkaa ottaa hajuja ja makuja ympäristöstään.

Pakastinongelmia
Home pakastimessa
-puhdista pakastin hyvin ja muista kuivata hyvin.
Pakasteet vaikuttavat sulaneilta, vaikka ovat pakastimessa
-tarkista että pakastimen lämpötila on oikea
-laita pakastimeesi sisään lämpömittari pakasteiden päälle ja seuraa lämpötilaa. Tee tarvittavat säädöt
-poista sulaneet pakasteet, niiden mikrobimäärät voivat olla ennalta arvaamattomat
-tarkista että pakasteet eivät ole vanhentuneita tai kerran sulatettuja
Jääpalat katoavat pakastimesta
-tarkista pakastimen lämpötila ja seuraa sitä useamman päivän ajan. Laita lämpömittari pakastimeen pakasteiden päälle. Jos lämpötila heittelee kovin tai nousee koko ajan pakastin voi olla hajoamassa.
-syynä voi olla myös sähkökatko
-sinulla on automaattisulatteinen pakastin, kuuluu asiaan
Pakastin haisee
-tarkista että pakastin ei ole sulanut
-tyhjennä pakastin, sulata ja siivoa se
-poista pakastimesta vanhentuneet ruuat tai auenneet/rikkoutuneet pakastusrasiat
-pyyhi pakastin liuoksella, jossa on 1 l vettä ja ¼ kuppia booraksia. Huuhtele ja kuivaa hyvin.
-laita pakastimeen avattu leivinsooda-purkki. Vaihda purkki aina 3 kuukauden välein.
Ruoka vaikuttaa oudolta, voiko sen syödä
-Kaalista tulee melko pehmeää mössöä, mutta sen voi käyttää kaalilaatikkoon tai muuhun kaaliruokaan, jossa koostumus ei haittaa.
-Kovat juustot muuttuvat hieman murenevammiksi, mutta sopivat vielä ruuanlaittoon.
-Pekonin maku voi muuttua hieman oudoksi, mutta se on syötävää.
-Punajuurista voi tulla kumimaisia, jos niitä ei ole kypsennetty ennen pakastamista kunnolla. Ne voi kuitenkin syödä
-Purjosta tulee melko pehmeää, voi syödä. Jos ruoka haisee pahalta ja maistuu pahalta, se ei ole syömäkelpoista. Pakasteiden ollessa kyseessä ulkonäkö ei ole aina hyvä kriteeri päätellä pakasteen syömäkelpoisuutta.
Vaaleat läiskät pakasteissa, erityisesti marjoissa
-eivät ole hometta, vaan pakkaspalamista, joka johtuu huonosta pakkausmateriaalista, liiasta ilmasta pakastusrasiassa tai automaattisulatteisesta pakastimesta. Marjat voi syödä, mutta maku ei ole hyvä.


Henkilökohtaisesti pidän tuoretta ruokaa aina parempana kuin pakasteita, sillä poikkeuksella että pakastamalla itsepoimitut marjat ja sienet, sekä puutarhan sadon ja kausittaiset metsästys- ja kalastussaalit säästävät vuodessa todella paljon ruokalaskussa. Säästetyllä rahalla voikin sitten matkailla tai tehdä jotain muuta.

Muita asiaan liittyviä:
Jääkaappi - hoito, puhdistus ja käyttö
Ruokahygienia
Kellarin siivous, kunnostaminen sekä hoitaminen
Komposti - perustaminen, hoito ja ongelmat
Jokamiehen oikeudet

Tämän blogin käyttöohje ja yleistä ohjeistusta

Jos tuntuu että et löydä etsimääsi tästä blogista. Lue tämä ohje.

Hakuohjeet:

Alleviivatut tekstit
Kaikki alleviivatut tekstit tässä blogissa ovat linkkejä. Niistä pääset joko tämän blogin artikkeleihin tai muille internet-sivuille. Klikkaa tekstin päältä hiiren vasemmalla näppäimellä.

Hae tästä blogista -laatikko
Kirjoita laatikkoon sana, asia tai lause jota etsit, klikkaa hiirellä HAKU. Näytölle tulee ehdotuksia artikkeleista. Valitse niistä parhaiten sopiva tai lue kaikki. Klikkaa hiirellä artikkelia, niin näet sen kokonaisuudessaan.

Pitkästä artikkelista oikean tiedon löytäminen
Käytä tietokoneesi Muokaa-Etsi -toimintoa. Et löydä sellaista? Klikkaa hiiren oikealla näppäimellä osoiterivin (rivi, jossa näkyy blogin osoite eli tässä tapauksessa:http://kysymammalta.blogspot.com/) alapuolista tilaa. Aukeaa valikko, valitse sieltä hiiren vasemmalla näppäimellä Valikkorivi. Nyt pitäisi näkyä: Tiedosto Muokkaa Näytä jne..
Klikkaa Muokkaa sanaa ja sitten Etsi tältä sivulta.... Pitäisi aueta laatikko, johon kirjoitat etsimäsi sanan, asian tai lauseen. Tämä toiminto etsii oikean kohdan tai kohdat artikkelista. LUE siitä huolimatta ARTIKKELI LÄPI, asiaan voi liittyä VAROITUKSIA ja MUITA OHJEITA, esim. mikä meni pieleen -osio, jotka auttavat selventämään asiaa.

RUUANHAKUKONE
Tämä on hakukone, joka etsii englanninkielisistä ruoka-blogeista ohjeita. Kirjoita ruoka-aineen nimi tai ruokaohjeen nimi hakukenttän ja klikkaa hiirellä Search Food Blogs-painiketta.

LEIVONTAHAKUKONE
Tämä on tekemäni suomenkielinen hakukone, joka etsii leivontablogeista ohjeita. Kirjoita hakemasi ruoka-aineen nimi tai ruokaohjeen nimi hakukenttään ja klikkaa hiirellä HAE-painiketta.

Tunnisteet
Tunnisteet ovat avainsanoja, jotka auttavat löytämään oikean kategorian eli tunniste -otsikon alapuolella aakkosjärjestyksessä olevia sanoja klikkaamalla pääset lukemaan niitä käsitteleviä artikkeleita.

Lukijat
Lukijat ovat tätä blogia avoimesti lukevia henkilöitä. Voit myös itse liittyä lukijaksi rekisteröitymällä palveluun. Jos haluat olla avoin lukija kuvasi/tietosi näytetään blogissani, voit myös olla salainen lukija, jolloin tietojasi ei julkaista.
Koska Suomi on muuttumassa joidenkin työnantajien ohjeiden mukaan totalitaariseksi maaksi, jossa työnantaja saa määrätä mihin ryhmiin työntekijä kuuluu, mitä asioita työntekijä kannattaa ja mitä työntekijä saa harrastaa vapaa-aikanaan, suosittelen tälläisissä tapauksissa salaiseksi lukijaksi liittymistä.
Henkilökohtaisesti en oleta (niin tyhmä en sentään ole) että jokainen blogiani lukeva henkilö on kaikissa asioissa samaa mieltä kanssani tai noudattaa ohjeitani aina kirjaimellisesti. Annan kaikille lukijoilleni ja blogini vierailijoille mielipiteen ja valinnan vapauden sekä oikeuden liittyä mihin ryhmiin haluaa ja kannattaa ihan mitä itse oikeaksi kokee. Asioita voi tehdä monin eri tavoin ja päätyä hyvään lopputulokseen. Ole luova ja muista että makuasioista ei voi kiistellä. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita, vaan runsaasti valinnan vapautta.

Kommentit
Jotta voisit kommentoida tekstejäni sinun tulee rekisteröityä. Tämä on turvatoimi, jotta blogini ei täyttyisi spam-viesteistä ja asiattomista kommenteista.
Tarkistan kaikki kommentit ennen julkaisua, en korjaa sanamuotoa. Pidän itselläni oikeuden olla jukaisematta joitakin kommetteja. Tälläisiä kommentteja ovat mm.:

• kommentit, jotka sisältävät kirosanoja tai asiatonta tekstiä
• kommentit, jotka antavat kommentin kirjoittajasta epäedullisen kuvan
• kommentit, jotka arvostelevat tekstejä, mutta eivät sisällä korjausehdotuksia
• kommentit, jotka harkintani mukaan eivät liity aiheeseen
• kommentit, joita en ymmärrä

Otan kaikki kommentit vakavasti ja korjaan tekstejäni tai annan lisätietoa tarvittaessa, vaikka en kaikkia kommentteja julkaisisikaan.

Sähköposti
Joskus kysymystä tai kommenttia ei halua tehdä julkisesti, silloin avuksi tulee sähköposti eli e-mail. Blogin oikeassa laidassa on kirjekuorta pitelevän pikkukarhun kuva. Klikkaamalla kuvaa hiirellä pääset lähettämään minulle sähköpostia. En pidä sähköpostiosoitetta esillä julkisesti, jotta se ei päätyisi hakukoneilla ja sitäkautta spammaajille.
Mitä vastaamiseen tulee, pyrin vastaamaan kysymyksiin blogini tekstien kautta, en henkilökohtaisesti. Tällä hetkellä saan noin 200-300 sähköpostia päivässä ja olen noin 2-3 kuukauta myöhässä vastaamisessa. Yritä siis löytää vastaus blogistani ja lähetä henkilökohtainen kysymys VAIN jos se on mielestäsi välttämätöntä. Joskus harvoin vastaan henkilökohtaisesti.
Kiitos kaikille postia lähettäneille ja kiitos myös juttu -vinkeistä. Asialistalla on tällä hetkellä 300 uutta artikkelia ja noin 30 täydennystä vanhoihin artikkeleihin. Aikaa vaan ei ole ollut kirjoittaa, johtuen edellämainitusta syystä ja parista muusta elämääni liittyvästä jutusta, kuten siitä että olen ollut onnettomuuksissa aika paljon viime vuonna.

Olen saanut sekä negatiivista että positiivista palautetta blogistani. Onneksi positiivista palautetta on tullut huomattavasti enemmän. Kiitos ihanat ihmiset!

Ohjeet negatiivisen palautteen antamiseen:

1. Älä lähetä "Väärin sammutettu"-kommentteja tai viestejä, ellet perustele miksi.
2. Kerro miksi asia on väärin ja tee oikaisuehdotus.
3. Perustele ehdotuksesi ja kerro mihin pohjaat tietosi, jotta voin tarkistaa asian.
4. Omat mielipiteet ovat sallittuja, mieti kuitenkin ennen palautteen antamista, onko asia sen arvoinen.
5. Käytä suomea, ei haittaa vaikka kielitaito olisi huono, ymmärrän useita kieliä mutta en todellakaan kaikkia ja google-kääntäjästä on aika vähän apua harvinaisempien kielien kääntämisessä.
6. Jos palautteesi on pitkä, mieti oman blogin aloittamista, voit siellä kertoa omista mielipiteistäsi ihan vapaasti.
7. Muista että tämä on blogi. "Blogi = eräänlainen verkkopäiväkirja, yleensä yksityishenkilön ylläpitämä verkkosivu(sto), jossa on henkilökohtaisia kirjoituksia ja muita tuotoksia ja mahdollisesti muiden kommentteja aikajärjestyksessä. " Facta tietosanakirja

Keittolaatikko

Kuka muistaa vielä heinälaatikon? olkilaatikon? Isola-kuvun? haudutuslaatikon? aromipesän?

Kysymys on samasta asiasta kuin keittolaatikossa - ajan ja energian säästöstä. Maailmalla asia on jo ymmärretty, netti on täynnä slow cooker, crock pot, straw box, fireless cooker ja hay box cooker –ruokaohjeita sekä ohjeita siihen miten kyseinen laatikko valmistetaan itse roskalavalle heitetystä pakkausmateriaalista ilmaiseksi. Suomessa taas…. naureskellaan asialle (aromipesä), jolla miljardit ihmiset laittavat jokapäiväisen ruokansa ympäristöä saastuttamatta ja energiaa säästäen.
Vuonna 1927 julkaistussa suomalaisessa keittokirjassa mainitaan ”Jokaisessa kunnollisesti suunnitellussa keittiössä on keittolaatikko, yhtä tärkeä kuin liesikin.” Mitä keittolaatikolle tapahtui ja miksi se katosi tietoisuudestamme? Ensin saapui halpa energia, sitten tuli sähköliesi ja lopullisen kuoliniskun antoi mikroaaltouuni.
Miten keittolaatikon saa takaisin tietoisuuteen? Lisäämällä energian hintaa ja kertomalla ihmisille miten säästät ainakin 50% ruuanlaittoon kuluvasta energiasta, saat lisää vapaa-aikaa ja säästät vielä ympäristöäkin. Tämä konsepti toimii hyvin muissa maissa, miten lienee Suomessa?

Keittolaatikon toimintaperiaate lyhyesti
Keittolaatikko käyttää ruokaan esikypsennyksessä varautunutta energiaa ruuan kypsentämiseen hauduttamalla. Ruoka-ainekset, jotka keittolaatikkoon laitetaan, kuumennetaan kiehumispisteeseen ja laitetaan sitten hyvin eristettyyn keittolaatikkoon. Eristyskerros pitää huolen siitä että lämpöenergia ei karkaa ja ruoka kypsyy hitaasti kypsäksi. Keittolaatikko myös pitää ruuan lämpimänä ruokailuun asti.

Keittolaatikon historiaa
Kaikki alkaa maakuopasta ja rosvopaistista. Maahan kaivettiin kuoppa, jonne laitettiin nuotiolla kuumennetut kivet. Ruoka laitettiin joko kivien päälle tai sitten se käärittiin kasvien lehtiin. Koko komeus peitettiin maalla ja ruuan annettiin hautua kypsäksi.
Toinen versio tarinasta on että maakuoppa eristettiin heinällä tai oljilla ja kiehuva ruoka-astia laitettiin sitten kuoppaan ja peitettiin vielä heinällä ja oljilla + maakerroksella. Ruoka hautui ajan kanssa kypsäksi.
Koska maata oli talvella pakkasaikaan hankala kaivaa, joku esi-isistä keksi tehdä puusta laatikon ja vuorata sen heinillä tai oljilla. Poriseva savipata heinä- tai olkieristettyyn laatikoon ja ruoka valmistui. Näin hänellä oli kannettava rosvopaistikuoppa ja kypsennysmenetelmä sai nimen heinälaatikko tai olkilaatikko.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun maassa oli energiapula, ja puita haluttiin säästää, heinälaatikko koki uuden menestyskauden. Laatikko valmistettiin joko puusta tai vanerista. Laatikon eristämiseen käytettiin heinää, olkia, puuvillaa, kuivia sahajauhoja, turvepehkua tai sanomalehtipaperia. Laatikon nimi vaihtui heinälaatikosta keittolaatikoksi.
Toisen maailmansodan jälkeen tilanne oli sama, oli pulaa energiasta, työvoimasta ja vähän kaikesta. Arjesta selvitäkseen täytyi olla fiksu. Keittolaatikko säästi polttopuita ja ruoka kypsentyi kun perhe oli työmaalla ja lapset koulussa. Keittolaatikko koki myös tuotekehittelyä. Se sisustettiin läkkipellillä eli tinatuilla tai galvanoiduilla teräslevyillä. Näin keittolaatikon lämpötilaa voitiin kohottaa ja suurentaa laatikkokokoa niin että samalla valmistui useampia ruokia kerrallaan. Keittolaatikkoon oli saatavissa myös rautarenkaita ja -levyjä, jotka kuumennettiin ensin ja laitettiin sitten laatikkoon. Tällaisen ”keittolevyn” päällä ruoka kypsyi nopeammin.
Köyhemmät ihmiset, joilla ei ollut varaa hienoihin läkkipeltisiin keittolaatikoihin, valmistivat ruualle haudutusastian näin: pöydälle levitettiin neliskanttinen liina, sen päälle ladottiin 12-20 kerrosta sanomalehden sivuja vuoroon eri suuntiin. Keskelle lehteä nostettiin kiehuva pata ja sanomalehdet käärittiin nopeasti padan ympäri. Viimeksi sidottiin liina nurkistaan yhteen. Ruoka kypsyi yhtä hyvin kuin keittolaatikossa.
1950-60 –luvuilla keittolaatikosta kehitettiin Isola-kupu. Se oli pahvista valmistettu laatikko, joka sisutettiin sanomalehtipaperilla ja kupua käytettiin samaan tapaan kuin keittolaatikkoakin. Isola-kuvusta oli olemassa myös versio, joka asetettiin sähkökeittimen päällä olevan keittoastian päälle. Tällainen Isola-kuvun käyttötapa lienee ollut aika palovaarallinen, vaikkei sitä sanomalehtipaperilla olisi eristettykään.
1980-90 lukujen taitteessa keittolaatikko tai Isola-kupu yritti uutta tulemista Suomessa aromipesä -nimellä. Kysymyksessä oli kierrätettävästä EPP polypropeenista valmistettu kupumainen laatikko. Laatikoon ei tarvittu lisäeristystä ja se oli hyvin helppokäyttöinen. Keittolaatikkoon, jota nyt aromipesäksi kutsuttiin, sopi 3 l kattila, jonka pohjan halkaisija oli maksimissaan 16 cm. Aromipesää markkinoitiin ostoskanavalla.
2000-luvulla aromipesästä kehitettiin versio, jossa on jo kattila mukana. Kyseessä on termokattila, joka on eristetty kattila. Pitää ruuan lämpimänä jopa 7 tuntia. Kattila kestää pakkasta -20 °C ja lämpöä +100 °C. Tämä tarkoittaa että tässä kattilassa EI KEITELLÄ ruokaa, vaan se toimii keittolaatikon tapaan ruuan haudutusastiana (ruoka on siis saatettu kiehuvaan tilaan muussa kattilassa ensin) tai sitä käytetään ruuan pitämiseen lämpimänä. Termokattila ulkokuori on polypropeenia ja sisäpuoli jaloterästä. Sisä- ja ulkokuorien välissä on vaahtomuovieristettä. Kansi sulkeutuu tiiviisti kiertämällä.

Keittolaatikon variaatiot nykyisin
Vuonna 1892 keksittiin termospullo, jonka lämmönsäilytyskyky perustuu tyhjiöön. Sitten keksittiin että jos termospulloa hieman suurentaa, saa ruokatermoksen, joka on varsinkin retkeilijöiden ja rakennusmiesten suosima, kätevän pienen kokonsa ansiosta. Ruotsissa mattermos on myös lapsiperheiden suosiossa, koska termariin voi valmistaa lapselle ruuan ja ruoka säilyy lämpimänä muutaman tunnin.

Keittolaatikko maailmalla
Kolmannen maailman maissa, keittolaatikko on monen köyhän kansalaisen apu saada lämmintä ruokaa, kun polttopuita, kaasua tai öljyä on rajallinen määrä. Ruoka pysyy lämpimänä 24 tuntia. Ruuan saa valmisteltua keittolaatikkokuntoon 15 minuutissa ja sitten pääseekin jo tekemään jotain muuta tuottavaa työtä eli peltotöihin, kotitöihin, tehdastyöhön. Kuuman hellan ääressä ei tarvitse kyhjöttää koko päivää, lapset saavat ruuan keittolaatikosta kun tulevat koulusta kotiin ja samoin mies jos kotiin sattuu saapumaan. Kolmannessa maailmassa keittolaatikkoa kutsutaan nimellä kikapu, wonderbasket tai wonderbox.
Wonderbasket
Wonder Basket
Wonderbox

Maailmalla on keittolaatikosta olemassa hyvinkin erilaisia variaatioita, yhteistä niille on se, että ruoka valmistetaan niissä hauduttamalla. Aurinkoisissa maissa keittolaatikosta on kehitetty aurinkokeitin, jolloin keittolaatikko lämpenee auringon säteilyllä.

Ruuan valmistaminen keittolaatikossa
Laita kaikki ruokaan tarvitsemasi ainekset kattilaan, jonka aiot keittolaatikkoon laittaa.
Ennen kuin keittolaatikosta saadaan mitään tehoa irti, ruoka on saatava kiehumislämpötilaan. Ruuan laatu määrää sen miten kauan ruokaa on keitettävä ennen laatikkoon laittamista. Hedelmä- ja marjaruuille riittää kiehauttaminen. Liharuuille 15-20 min. keittäminen. Keitot 15-20 min., puurot ja vellit 2-5 min., perunat 5-10 min., porkkanat 10 min., punajuuret 15 min., ruskea riisi 10 min.
Nestettä tarvitaan tavallista vähemmän, sillä keittolaatikossa nestettä ei pääse haihtumaan pois. Nestettä sitovia aineita, kuten kananmunia tai jauhoja tarvitaan tavallista enemmän.
Kattila, joka keittolaatikkoon laitetaan, tarvitsee tiiviin kannen, muuten ruoka ei kypsy ja saattaa ottaa sivumakuja laatikon eristyksestä. Kattila suljetaan kannella jo silloin kun se on liedellä ja kansi on paras olla tiukasti kiinni myös keittolaatikossa. Kattila upotetaan laatikon syvennykseen ja peitetään tyynyllä, styroksilla, sanomalehtipaperilla tai muulla eristävällä kerroksella. Jos kattilan kannessa on höyryreikiä, ne suljetaan esim. alumiinifoliolla.
Keittolaatikon kansi suljetaan tiiviisti.
Keittolaatikko avataan noin 3-5 tunnin kuluttua tai viimeistään seuraavana päivänä. Jos kansi avataan ennen kuin ruoka on kypsää, kypsyminen pysähtyy ja ruoka on kiehautettava uudelleen. Ruoka voi olla keittolaatikossa kypsymisaikaa kauemminkin menemättä pilalle. Yleensä ruoka säilyy keittolaatikossa kuumana 10-12 tuntia, riippuen kattilan koosta ja siitä onko kattila täynnä ruokaa vai vajaa. Kuumuus säilyy paremmin jos kattila on täynnä.

Tee se itse keittolaatikko:

Ohjeita keittolaatikon tekemiseen löytyy:
How to build a haybox
Heat retention cooking
Hay box cooker - out of new materials
How to make a cooking basket or hay sack
Fireless cooker
How to make a fireless cooking box

Ruokaohjeita:
Osa ohjeista on sähköiselle slow cooker ja crock pot –laitteelle, mutta ohjeet voidaan soveltaan keittolaatikolle. Ole luova! Suomalaiset perinneruuat soveltuvat erinomaisen hyvin keittolaatikolla kypsennettäviksi.

Slow and Simple
Southern Crock pot
Hay box recipes
Slow cooker recipes
Ice cream in hay box
Slow cooker recipes
More slow cooker recipes
Best recipes
Slow cooker recipes collection

Aurinkolämpöjärjestelmät - ilmaista energiaa auringosta aurinkokeräinten avulla

Kun energian hinta jatkaa nousuaan yhä useampi kotitalous etsii edullisempia ja jopa ilmaisia tapoja lämmittää kotia ja säästää sähkölaskussa tai öljylaskussa.

Suomen olosuhteissa aurinkoenergialaitteet on loistava ratkaisu saada ilmaista energiaa keskimäärin puolen vuoden ajan. Kylmä ja pimeä talvi aiheuttaa sen että aurinkoenergia ei yksin riitä, vaan tarvitaan hybridijärjestelmä, jolla lämmitystarve saadaan katettua myös talven ajaksi. Suomessa nimittäin on vielä pakkastalvia.

Auringon sähköteho kilowattitunteina Suomessa
Suomen etelä- ja länsirannikolla vuositasolla aurinkosäteily on 1300 kWh/m², Keski-Suomessa 1100 kWh/m² ja Lapissa 1000 kWh/m².* Tämä on maahan vaakatasossa kohdistuva säteily koko vuoden ajalta neliömetriä kohti. Mukana luvuissa on suora aurinkosäteily, hajasäteily ja ilmakehän vastasäteily. Pilvisinä päivinä hajasäteilyä on jopa 80%. Vastasäteilyä aiheuttavat ilmakehän vesihöyry, hiilidioksidi ja otsoni. Vastasäteilystä käytetään myös nimitystä kasvihuonevaikutus.
Kaikki ilmeisesti ymmärtävät että kesäkuukausina säteilyä saadaan enemmän kuin talvikuukausina ja kyseiset luvut ovat kokonaissäteily vuoden aikana neliömetrin kokoisella alueella.

* Šúri M., Huld T.A., Dunlop E.D. Ossenbrink H.A., 2007. Potential of solar electricity generation in the European Union member states and candidate countries. Solar Energy, 81, 1295–1305, http://re.jrc.ec.europa.eu/pvgis/.

Miten paljon aurinkoenergialaite pystyy tästä säteilystä hyödyntämään Suomessa?
Asia riippuu hyvin pitkälti millainen aurinkoenergialaite on käytössä, laiteen sijainnista, laitteen suuntauksesta, laitteen kallistuskulmasta, säätilasta, kasvillisuudesta ja maiseman varjostavasta vaikutuksesta, aurinkoenergialaitteen pintojen puhtaudesta, lämminvesivaraajasta, siirtoputkien pituudesta ja eristyksestä, lämmönsiirtoaineesta, tuulesta ja ulkolämpötilasta. Saatu sähköteho vuositasolla tehdasvalmisteisilla Suomessa myynnissä olevilla aurinkoenergialaitteilla on 250 - 830 kWh/m² ja itse tehdyillä 200 - 400 kWh/m².
Jos verrataan aurinkokeräimiä ja aurinkopaneeleita, niin aurinkokeräimillä saatu sähköteho voi olla jopa 8 kertainen verrattuna aurinkopaneeleihin, kun puhutaan veden lämmittämisestä.

Entäs se takaisinmaksuaika?
Auringonsäteily on ILMAISTA ja toimii aurinkoenergialaitteissa polttoaineena, joten kuluiksi jää aurinkoenergialaite + oheistarvikkeet + mahdollinen varaaja + paisunta-astia ja asentajasta aiheutuneet asennuskulut. Miten paljon tähän rahaa haluaa upottaa, on jokaisen oma asia, joten takaisinmaksuaika vaihtelee käytetyn rahamäärän ja sen mukaan, millainen entinen järjestelmä oli (öljy, sähkö, puu, lämpöpumppu vai jokin muu) ja millaiset olivat entisen järjestelmän käyttökustannukset. Näistä asioista riippuen aikaa kuluu 4 kuukaudesta – 13 vuotta, keskimäärin 3-5 vuotta, ennen kuin järjestelmä alkaa tuottaa.

Miten paljon lämmityskustannukset pienenevät?
Keski-Euroopassa, jossa ei ole kovia pakkasia (hmm...kuulin juuri että -25 °C, 2010 talvi) ja missä aurinkonpaistetta on enemmän, säästö lämmityskuluissa on 60-70%. Pohjolassa pimeä talvi ja aurinkoisten tuntien vähäisyys talvella vaikuttavat siihen että lämmityskustannuksia ei saada pienennettyä kuin 25-50%. Asiaan vaikuttaa paljon myös se, mikä on hybridijärjestelmän toinen puoli eli mihin lämmitysjärjestelmään aurinkokeräin on liitetty. Jos talvilämmitysjärjestelmän ylläpito on kallista, koko lämmitysjärjestelmästä tulee kallis. Aurinko on halpaa, koska se on ilmaista. Mieti asiaa.
Oma järjestelmäni alkaa yleensä toimia helmikuussa (30%) ja toimii täydellä teholla (100%) jo maaliskuun alkaessa. Säästöt lämmityskuluissa ovat 50%:n luokkaa vuositasolla ja olen erittäin tyytyväinen. Maksoi itsensä takaisin jo ensimmäisenä vuonna, nyt on 4 vuosi menossa. Helsinkiin on matkaa n. 150 km, joten en asu ihan Suomen eteläkärjessä.

Saako aurinkoenergialaitteen hankkimiseen tukia?
Asentajan aiheuttamat kulut voi vähentää verotuksessa kotitalousvähennyksenä, jos asentaja tai hänen yrityksensä kuuluu ennakkoperintärekisteriin. Kotitalousvähennys on maksimissaan 3000 euroa/henkilö. Jos sinulla on puoliso, niin vähennyksen maksimimääräksi tulee 6000 euroa.

Ympäristöystävällisyys
Kasvihuonekaasuja aurinkoenergian käytöstä aiheutuu n. 0 - 30g /kWh, riippuen laskentatavasta. Jotta tyhmemmätkin tajuaisivat, niin asiaa on hyvä verrata. Mitä pienempi on lukema, sen parempi ympäristölle. Sähköllä kasvihuonekaasuja saa aikaiseksi 220 - 370 g/kWh riippuen sähköyhtiöstäsi ekologisuudesta. Kaukolämpö 100 – 300 g/kWh, varaava takka/leivinuuni eli puu puhtaasti poltettuna 60 - 200 g/kWh, ilmalämpöpumput 200 g/kWh, öljylämmitys 267 - 800 g/kWh, turpeenpoltto 1000 g/kWh. Lukemien erot riippuvat lähdetiedoista ja kuka lähdetiedot on antanut. Missä suuruusluokissa liikutaan on kuitenkin selvää, vai mitä?

Miten kauan aurinkoenergialaite kestää käytössä?
Monilla aurinkoenergialaitteilla on pitkät takuuajat, yleensä 5 -10 vuotta. Laitteet ovat hyvin kestäviä normaalikäytössä. Käytössä laitteen pitäisi kestää 30 - 40 vuotta, oikein hoidettuna jopa pidempään. Yleensä varaaja hajoaa aikaisemmin kuin aurinkokeräin.

Milloin aurinkoenergialaite toimii?
Valoisaan aikaan päivällä eli kun aurinko nousee ja yö väistyy. Heti kun auringonsäteet osuvat aurinkoenergialaitteeseen alkaa tapahtua. Aurinkoenergialaite herää yleensä noin 2-3 tuntia auringon noususta ja nukahtaa 2-3 tuntia ennen auringon laskua. Kun aurinko on kuumimmillaan taivaalla laite toimii parhaiten.
Aurinkoenergialaite kerää energiaa myös pilvisellä ilmalla ja putkikeräimet keräävät myös hajasäteilyn talteen.
Aurinkoenergialaite ei kerää energiaa yöllä tai sateella, eikä olleessaan lumen alla. Kun energiaa ei ole saatavilla laite pysähtyy, näin laitteen hyötysuhde ei ole koskaan negatiivinen.
Auringon nousu ja laskuaikoja eri paikkakunnilla Suomessa voit seurata täältä: Auringon nousu- ja laskuajat
Auringon nousu ja laskuaikoja maailmalla ja Suomessa saat myös täältä: Auringonnousu ja -laskuajat Suomessa ja maaimalla Englanninkielinen sivu
Aurngonpaistetietoja löytyy Ilmatieteen laitoksen sivuilta Auringonpaiste Suomessa

Miten paljon aurinkoenergialaite painaa?
Yksi keräinelementti painaa noin 50-60 kg. Kattoasentamiseen tarvitaan siis kaksi miestä tai vahva nainen. Keräimen koko hieman vaihtelee, mutta keskimäärin 1,2 m x 2,5 m, joten jos yksin aikoo katolle hinata, täytyy olla myös pitkät kädet. Varsinainen järjestelmä kootaan vasta katolla.

Tarvitaanko lupia?
Aurinkoenergialaite tarvitsee asennusluvan kunnalta tai kaupungilta. Kyseeseen tulee toimenpidelupa tai rakennuslupa riippuen asuinpakkakuntasi käytännöstä. Tarkista ensin lupa-asiat ja rakentele vasta sitten. Omin luvin Suomessa ei saa tehdä muuta kuin marjastaa ja sienestää.

Mitä on huomioitava aurinkolämpöjärjestelmään siirryttäessä
Koska kyseessä on sentään suurehko investointi, on asiaa syytä paneutua huolella ja laskea kuluja ja kulutuksia niin tarkkaan kuin mahdollista. Asiaa on hyvä tarkastella myös pitkällä aikavälillä, eikä tuijotella vain lämmitysjärjestelmän ostohintaa. Lisäksi on muistettava Suomen talvi ja pakkaskelit, aina on hyvä olla varalämmitysjärjestelmä.

1.Alkutilanne
Millainen on kulutuksesi nyt (lämmitys ja lämmin käyttövesi). Tiedot saat kirjanpidostasi (laskut), jos pidät tilikirjaa. Netistä löytyy myös kaikenlaisia lämmitysjärjestelmien kulutuslaskureita, mutta tiedot niissä yleensä ovat vain suuntaa-antavia. Tieto olisi hyvä pohjata todelliselle kulutuksellesi. Jos et kuitenkaan tiedä kulutuksiasi niin tästä pääset kulutuslaskuriin: Energian kulutuslaskuri. Sivuilla voit myös vertailla eri energiajärjestelmiä oman tilanteesi mukaan.

2. Millainen lämmitysjärjestelmä toimi parhaiten sinun tilanteessasi
Aurinkolämmön hyvä puoli on se, että se voidaan yhdistää mihin hyvänsä muuhun lämmitysjärjestelmään, joten ihan kaikkea ei tarvitse vaihtaa tai purkaa pois. Tutustu eri vaihtoehtoihin ja mieti asiaa siltä pohjalta. Juttele eri toimittajien kanssa ja vertaile muutakin kuin hintaa. Halpa järjestelmä voi tulla kalliiksi, jos sen ylläpito on kallista. Lämmitysjärjestelmää ei uusita ihan joka vuosi. Tässä on esitelty muutama vaihtoehto:

Aurinko-kaukolämpö
Juuri pääsin sanomasta että aurinkolämmön voi yhdistää mihin tahansa muuhun lämmitysjärjestelmään ja heti tulee ongelmia. Saadakseen itselleen aurinkolämmön ja kaukolämmön yhdistelmän tarvitaan olemassa oleva kaukolämpöverkko. Sitä taas ei tule jos riittävän moni talo ei halua liittyä verkkoon juuri asuinalueellasi.
Toinen ongelma on siinä että kaukolämpötalo ei tarvitse lämminvesivaraajaa, vaan lämpö siirtyy asiakkaalle kiertävän kuuman veden avulla, joka jäähtyneenä palaa takaisin kaukolämpötuotantolaitokseen.
Kolmas ongelma tulee kaukolämmön tuottajan kanssa, onko hän halukas hyväksymään aurinkokeräimen vaatimat kytkennät. Aurinkokeräin nimittäin tuottaa ilmaista lämpöä kuluttajalle ja se on pois kaukolämmön tuottajan pussista.
Kun näistä ongelmista on selvitty on aika suunnitella aurinkokeräimen toimittajan kanssa millainen kytkentä tehdään. Tapoja on monia. Yleisin lienee varastovaraajan hankkiminen, josta lämpö johdetaan lämmönjakokeskukseen, mikä on yhteinen kaukolämpöverkon kanssa.

Aurinko-lämpöpumppu
Lämpöpumppuja on monenlaisia. Vertailussa on muistettava ottaa huomioon että lämpöpumppu kuluttaa sähköä. Erityisesti sähköä kuluu talvisaikaan kovilla pakkasilla, kun lämpöpumppu ei toimi.
Maalämpöpumppu ottaa käyttöönsä maahan (porakaivo, maaperän pinta, kallioperä) tai veteen (pohjaveteen, pintaveteen, vesisuoniin) varastoituneen auringon energian käyttöön lämpöenergiana. Maalämpöpumppu sopii jos lähistöllä on kalliota, peltoa tai vesistöjä. Maalämpöpumpun hyötysuhde on yleensä parempi kuin ilmalämpöpumpun.
Ilmalämpöpumppuja on kahdenlaisia. Ilma-ilmalämpöpumppu ottaa lämmön ulkoilmasta ja puhaltaa lämpimän ilman huonetilaan. Ilma-vesilämpöpumppu taas kierrättää lämmön varaajan kautta vesikiertoiseen patteriverkostoon. Jos verrataan ilma-ilmalämpöpumppuja ja ilma-vesilämpöpumppuja niin jälkimmäinen on kalliimpi investointi, mutta hyötysuhde on parempi.
Lämpöpumppua lämmitysratkaisuksi valittaessa on muistettava huomioida Suomen talvi. Lämpöpumput toimii hyvin noin -15 / -18°C pakkasasteeseen asti, sitten niiden lämmitysteho alkaa hiipua, kunnes ilma-ilmalämpöpumppu lopettaa lämmöntuotannon kokonaan. Ilma-vesilämpöpumpuissa tehoa riittää -20/-25°C pakkasasteeseen asti ja sitten alkaa suora sähkölämmitys . Kovilla pakkasilla suorasähkölämmitys tulee hieman kalliiksi, joten lämpöpumpun rinnalle on hyvä olla varaava tulisija, joka huolehtii lämmöntuotosta pakkaspäivinä kun pakkanen on yli -15°C.
Lisäksi on hyvä valita lämpöpumppumalli, joka sopii pohjolan kylmiin olosuhteisiin ja toimii myös pakkasella. Tarkista tämä asia aina, muuten lämpöpumppusi on umpijäässä kun ensimmäiset napakammat pakkaset osuvat kohdalle.
Aurinkoenergia sopii hyvin pariksi lämpöpumpuille. Lämpöpumppu saa lepoaikaa, kun aurinko hoitaa lämmityksen. Lisäksi auringon energiaa voidaa käyttää maalämpöpumpun keräinelementtien esilämmitykseen, jolloin riittää että lämpöpumppu saa 5-6° C:sta vettä aurinkokeräimiltä. Tästä seuraa se hyöty että koko järjestelmän toiminta-aste paranee hieman. Aurinkokeräimistä on erityisen paljon hyötyä Suomessa keväisin ja syksyisin, kun lämmitystarvetta vielä on ja aurinko paistaa jo täydeltä terältä. Lämpöpumpun käynnistyskerrat vähenevät huomattavasti.
Aurinkoenergian ja lämpöpumpun energian käytön yhteydessä tarvitaan varaaja, johon johdetaan sekä lämpöpumpun tuottama energia että auringon tuottama energia. Lämpöpumppuun voi olla myös sisäänrakennettu varaajaa. Se on yleensä melko pieni ja useampien keräinten liittäminen voi olla silloin haastavaa tai mahdotonta, ellei siihen ole liitetty ylimääräistä kierukkaa aurinkolämpöä varten. Keräimet liitetään yleensä varaajaan lämmönsiirtimen avulla. Suosittelen erillistä varaajaa, johon myös lämpöpumppu on liitetty lämmönsiirtimen avulla. Varaajaan on hyvä varata myös ylimääräinen lämmönsiirrin ongelmatapauksia varten.

Aurinko-puu
Puulämmityksellä tarkoitetaan lämpöenergiaa, jota saadaan puusta. Puuta voi polttaa puukattilassa tai tulisijassa. Puu on hyvä pari auringolle, sillä molemmat ovat vähäpäästöisiä, joten järjestelmä on ympäristöystävällinen. Varaavat tulisijat, puukattilat (yksi tai kaksi pesää) ja pellettijärjestelmät sopivat hyvin aurinkokeräinten pariksi. Yleensä tässä lämmitysmuodossa keräinten pinta-ala valitaan sen mukaan miten paljon lämmöntarvetta on kesäaikaan, lähinnä kyseeseen tulee lämmin vesi ja kevät-syksykauden lämmitys. Talvella lämmitykseen käytetään puuta. Tästä aiheutuu käyttäjälle hieman vaivaa (puiden hankkiminen, säilyttäminen ja polttaminen).
Tarvittava laitteisto käsittää puunpolttojärjestelmän, varaajan sekä lämmönjakolaitteiston. Itse puunpolttojärjestelmästä ei oteta energiaa suoraan kulutukseen, vaan lämmitys ja lämmin käyttövesi tuotetaan varaajan avulla. Varaajaan on kytketty myös aurinkokeräimet. Kun aurinkokeräimet lämmittävät varaajaa, puuta ei tarvitse polttaa, joten säästetään vaivaa lämmityksessä ja puu palaa tehokkaasti silloin kun sitä taas käytetään. Puun tarve voi vähentyä jopa 50%, kun puunpolttojärjestelmä uusitaan ja siirrytään aurinkolämpöön.

Aurinko-sähkö
Henkilökohtaisesti poistaisin sähkölämmityksen kokonaan asialistalta, mutta koska se on edelleenkin suosittu lämmitysmuoto uudisrakennuksilla Suomessa (jostain kumman syystä), niin yritetään parantaa tätäkin asiaa auringon energialla.
Suorasähkölämmitys eli huonekohtainen sähkölämmitys (sähköpatterit, kaapelilattialämmitys, kattolämmitys, ikkunalämmitys) on edullinen hankkiessa, mutta käyttökustannukset ovat kalliit (sen huomaat kovilla pakkasilla), lisäksi järjestelmä ei ole sieltä ympäristöystävällisemmästä päästä.
Hyvä puoli on sentään että edes käyttöveden voi lämmittää auringolla osan aikaa vuotta. Mikäli mahdollista lämmin käyttövesi on hyvä lämmittää käyttövesivaraajassa yösähköllä. Yösähkö riittää kuitenkin vain -10°C ulkolämpötilaan asti, kun ulkolämpötila siitä laskee sähkölämmitysjärjestelmä joutuu käyttämään myös päiväsähköä. Lämpötilan edelleen laskiessa sähkömittari alkaa pyöriä entistä huimempaa tahtia ja euroja palaa. Lisähaitta on vielä se että kun sähkönjakelu jostain syystä keskeytyy lämmöntuotanto lakkaa kokonaan.
Kun siirrytään aurinkoenergiaan, tavanomaisen varaajan sijaan tarvitaan pystymallinen erikoisvaraaja, jossa on lämmönsiirrin. Aurinkokeräimet valitaan lämpimän käyttöveden kulutuksen mukaan. Lämpö aurinkokeräimistä varaajaan siirtyy lämmön siirtimen avulla. Toinen vaihtoehto on hankkia esilämmitysvaraaja, jonka kautta kylmä vesi tuodaan varsinaiselle käyttövesivaraajalle. Huom! Älä puhko olemassa olevaan varaajaan reikiä asentaaksesi jälkikäteen lämmönsiirrintä tai mitään muutakaan, kyseessä on paineastia. Varaajan on alun alkaen oltava aurinkokeräimien kanssa yhteensopiva eli siinä on hyvä olla laippa aurinkopiirin lämmönsiirrintä varten. Mieti tätä kun teet uudisrakennusta, saatat joskus halutakin siirtyä aurinkoenergiaan.
Vesikiertoinen sähkölämmitys. Sähkölämmitys voi olla myös vesikiertoinen. Kyseessä on varaava sähkölämmitys, jossa varaaja lämmittää veden ja lämmönjakolaitteisto jakaa lämmön vesikiertoisiin lattialämmitysputkiin ja /tai patteriverkostoon. Sekoitusventtiili ohjaa menevän veden lämpötilaa anturin avulla, joko ulkolämpötilaan ja/tai sisälämpötilaan pohjautuen. Varaajan yläosasta saadaan lämmintä käyttövettä ja kun vedenkulutus suurenee varaajan alaosaan sijoitettu kierukka esilämmittää kylmää vettä niin että lämmin vesi ei lopu kesken. Samasta varaajasta saadaan siis käyttövesi ja lämmitys.
On olemassa toinenkin vaihtoehto vesikiertoiselle sähkölämmitykselle. Siinä lämmitys ja lämmin käyttövesi on erotettu toisistaan niin että varaaja huolehtii lämmityksestä ja lämpimälle käyttövedelle on oma lämminvesivaraajansa. Tästä on se etu että lämmityskauden loppuessa varaajaa ei kuluta sähköä ja sähköä kuluu vain lämminvesivaraajaan ja sitäkään ei kulu juurikaan kun mukana on aurinkolämpö.
Kun vesikiertoiseen sähkölämmitykseen liitetään aurinkolämpö, tarvitaan varaaja, johon aurinkolämmön vaatima siirrin sopii. Aurinkolämpölaitteisto lämmittää varaajasta vain sen yläosaa. Alaosan esilämmityskierukka toimii edelleen sähköllä. Mitä tulee siirtimen sijaintikohtaan, on hyvä huomioida että siirrin siirtää lämpöä vain siirtimen yläpuolisen osaan vettä. Siksi tarvitaan lisäksi vielä lämpötila-antureita, jotka valvovat varaajan lämpötilaa sekä varaajan yläosasta että alaosasta.

Aurinko-öljy
Öljylämmitys on kallis lämmitysmuoto ja ei ole ympäristöystävällinenkään. Tätäkin asiaa voi auringolla parantaa. Aurinko sopii liitännäiseksi pelkkään öljylämmitykseen sekä kasoispesäöljylämmitykseen, jolloin toisessa pesässä poltetaan puuta.
Yleensä öljylämmitykseen kuuluu öljykattila, poltin, öljysäiliö ja lämmönjakelulaitteet. Poltin huolehtii veden lämmityksestä öljyn avulla ja lämpö jaetaan sitten vesikiertoiseen lattialämmitys- ja/tai patteriverkkoon. Lämmin käyttövesi valmistuu kierukan tai erillisen levylämmönsiirtimen avulla kattilassa.
Jos aurinkokeräimet halutaan liittää vanhaan öljylämmitysjärjestelmään, se tapahtuu liittämällä kattilan rinnalle erillinen varaaja aurinkolämmölle. Öljy- tai kaksoiskattila siirtää nyt lämpö varaajaan. Samoin kuin aurinkokeräimetkin. Tämä nostaa järjestelmän hyötysuhdetta, koska polttimen käynnistyskertoja ei tarvita niin paljon.
Jos taas vaihdetaan kattila uuteen, tilalle voidaan hankkia kattilavaraaja. Siinä on valmiiksi asennettu lämmönsiirrin aurinkokeräimiä varten, joten erillistä varaajaa ei tarvita. Keräimet kytketään siis suoraan kattilavaraajaan. Öljypoltinta ohjaa termostaatti, joka käynnistää polttimen, kun käyttöveden lämpötila laskee. Kattilavaraaja on edullisempi tapa kuin erillisen varaajan hankkiminen aurinkokeräimille.

3. Minne ja miten sijoittaa keräimet
Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Ennen ostopäätöstä on hyvä miettiä minne keräimet sijoitetaan eli maksimoida hyöty. Koska kyseessä on aurinkoenergialla toimiva laitteisto, on tärkeää että keräimet saavat riittävästi auringonvaloa ja yleensäkin valoa, koska osa kerääjistä hyödyntää myös pilvisellä ilmalla hajasäteilyä. Yritä katsoa että alueella ei ole varjostavia rakennuksia, puita tai maastonmuotoja. Katso myös että keräinten sijaintipaikkaan ei lankea minkään esineen varjo (lautasantenni, savupiippu, lipputanko+lippu jne). Seuraa auringon kiertoa eri vuodenaikoina ja laita merkille mihin asti varjot ulottuvat, jotta vapaa tila keräinten edustalla ja sivuilla olisi mahdollisimman suuri.
Jos paikka on tyyni, aina parempi. Tuulisella paikalla vaikuttaa tuulijäähdytystekijä (Chill Factor), joka vaikuttaa lämpötilan katoon pinnalta eksponentiaalisesti. Tuuli myös helposti kasaa lunta ja muuta materiaalia keräinten päälle ja myrskytuulet saattavat myös irrottaa keräimet kiinnityksistään.

Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi.

Hyvin tärkeä asia on se, mihin kulmaan aurinkokeräimet asennetaan. Jos keräin on väärässä kulmassa tehon menetys voi olla jopa 50% tai keräin ei yksinkertaisesti edes toimi. Mistä sitten tietää mihin kulmaan keräin pitää laittaa? Kun tulokulma on 0° eli kun auringonsäteily osuu kohtisuoraan keräimen pintaan, saadaan paras teho. Jos laitteesta halutaan kaikki teho irti kesäaikaan keskipäivällä paras kallistuskulma on sama kuin leveysaste. Helsingissä 60°, Kuopiossa 63°, Oulussa 65°, Kemissä 66°, Muoniossa 68° ja Utsjoella 70°. Mitä tulee sitten talveen, niin kallistuskulmaan lisätään 15 - 20°. Käytännössä tämä tarkoittaa että keräimet ovat lähes pystysuorassa.
Harma ihminen jaksaa olla keräimiensä optimikulmia koko ajan säätämässä ja talvella niitä valoisia tuntejakin on aika vähän. Usein onkin parempi tapa ottaa optimit toukokuulta, kesäkuulta ja heinäkuulta kuin miettiä liikaa talvikuukausia (marras-joulu-tammikuu), jolloin keräin ei tuota mitään Suomessa (25 kWh/päivä, okei, ehkä ei-mitään oli väärä sanavalinta). Kesäoptimeita varten kallistuskulma säädetään hieman pienemmäksi kuin leveysaste ja saadaan säteilytehot talteen myös keväältä (helmi-maalis-huhti-toukokuu) ja syksyltä (elo-syys-lokakuu). Pienin asennuskulma on 30°, mutta asennuskulma voi vaihdella tarpeen mukaan 30-70°:een. Suositeltava kulma on 45°, jos keräin asennetaan kiinteästi. Harkintaa on hyvä käyttää paikkakuntakohtaisesti.
Kallistuskulmaan vaikuttaa myös se onko kyseessä tasokeräin vai tyhjiöputkikeräin. Tasomalli toimii parhaiten kun aurinkosäteilyn tulee keräimille kohtisuoraan, putkimalli kerää säteilyä 180° asteen alueelta eli myös sivusäteily tulee hyödynnettyä. Tasomallien kanssa tulokulman optimointi on tärkeämpää kuin putkimallin.
Toki löytyy ihmisiä, jotka haluavat kaiken tehon irti kaikesta ja heille on olemassa seurantalaitteita, jotka seuraavat auringon liikettä taivaalla. Seurantalaite saa energiansa aurinkokeräimestä ja kääntää keräintä siihen suuntaa mistä auringonsäteilyä tulee eniten. Keräintä voi kääntää 1) pelkästään kallistuskulmaan pohjautuen, 2) idästä länteen auringon nousun mukaan pitäen kallistuskulma samana, 3) koko akselinsa ympäri, kallistuskulman pysyessä saman.
Tässä yksi Aurinkokeräimen seurantalaite
Lisätietoa kiinnostuneille englanniksi Solar Tracker
Laitevalmistajien osoitteita englanniksi: Ecobusiness Links

Tärkein meinasi unohtua eli mihin ilmansuuntaan keräin on hyvä sijoittaa. Eteläänpäin on hyvä. Paitsi jos ruvetaan saivartelemaan atsimuuttikulmien kanssa. Kaakko-lounas –toimii myös jos sieltä saa eniten auringonvaloa. Jos keräin asennetaan muuhun kuin etelään päin, pieni asennuskulma (30°) lisää keräimen tehoa. Eteläsuunta on aina parempi, jos keräin saa esteettä valoa. Keräimet voidaan asentaa myös eri suuntiin, jos se tilankäytön kannalta on parempi ratkaisu.
Atsimuuttikulmista sen verran että pelkkään kallistuskulmaan pohjautuvalla seurantalaitteella auringonsäteilyn saantia keräimelle voi maksimoida noin 5%, idästä länteen aurinkoa seuraavalla atsimuuttikulmaa hyödyntävällä laitteella tehoa saa 15-25% lisää, ja jos kaikki otetaan huomioon tehon lisäys on 20-30%.

Mieti myös sitä, miten pääset huoltamaan keräimiä, olisiko keräimille hyvä rakentaa huoltotasot, jos katto on hyvin liukas tai kalteva. Siis jos keräin tulee katolle. Keräimen voi sijoittaa muuallekin, jos ympärillä on hyvin tilaa ja mikään ei varjosta.

4. Varaajan tilavuuden mitoittaminen
Varaajan koko riippuu käyttäjien määrästä, asunnon koosta, lämmitysmuodosta ja siitä kuinka paljon vettä oikeasti käytetään (asukkaiden tottumukset ja tavat). Yhtä oikeaa mitoitustapaa ei ole olemassa. Asiaa vaikuttaa myös se kuinka paljon energiaa halutaan käyttää veden lämmittämiseen.
Reippaalla kädellä arvioituna: Kaksi aikuista kuluttaa vettä noin 200-400 l/vrk. Kaksi aikuista ja kaksi lasta noin 500-650 l/vrk ja neljä aikuista 400-800 l/vrk ja 10 hengen seurue noin 1000-2000 l/vrk. Lisäksi tulee vielä mahdollinen lämmitysjärjestelmässä kiertävä vesi. Asunnon koon kasvaessa myös varaajan tehontarvo kasvaa. Samoin käy jos käytössä on lämmintä vettä tarvitsevia laitteita kuten poreallas tai uima-allas. Muista ottaa tämä huomioon arvioissasi.
Varaajan kokoon vaikuttaa myös varaajan eristäminen, sijoituspaikan lämpötila, siirtoputkien häviöt, käyttöveden kierto, lämmityspiirille syötettävä lämpötila sekä paikkakunnan sijainti (miten paljon vuodessa on lämmöntarvetta).
Sillä, mihin kohtaan aurinkokeräimien lämmönsiirrin varaajaan sijoitetaan, on myös merkitystä. Lämmöllä kun on tapana nousta ylöspäin. Jos lämmönsiirrin siirtää lämpöä varaajan alaosan kierukkaan, aurinkokeräimistä saadaan eniten hyötyä irti. Tarvitaan kuitenkin paljon aurinkokeräimiä että saadaan iso varaaja lämmitettyä tai muuten varaaja käyttää enemmän muita kalliimpia energiamuotoja lämmitäkseen. Jos taas lämmönsiirrin sijoitetaan varaajan yläosaa, käyttövesikierukan alapuolelle saadaan pienimmällä mahdollisella aurinkokeräinmäärällä kuumaa käyttövettä. Tässä on kuitenkin se ongelma, että aurinkokeräinten vuotuista tuottoa ei pystytä täysin käyttämään hyväksi.
Paras ratkaisu on sijoittaa aurinkopiirille kierukat sekä varaajan ylä- että alaosaan. Homman voi optimoida niin että lämmittää ensin varaajan yläosan kuumaksi ja sitten lopputeholla lämmitetään varaajan alaosaa. Aurinkokeräinten tuottama energia saadaan parhaiten hyödynnettyä.
Hieman suuntaa-antavaa mitoitusta: Jos varaajan tilavuus on 300-500 l, sen lämmittämiseen tarvitaan 2-3 tasokeräintä tai 1-2 tyhjiöputkikeräintä, varaajan tilavuus 500-1000 l tarvitsee 3-4 tasokeräintä tai 2-3 tyhjiöputkikeräintä, 1000-1500 l tarvitsee 4-5 tasokeräintä tai 3-4 tyhjiöputkikeräintä, 1500 – 2000 l tarvitsee 5-6 tasokeräintä tai 4-5 tyhjiökeräintä, yli 2000 l varaajat tarvitsevat yli 6 tasokeräintä tai yli 5 tyhjiöpurkikeräintä.
Yleistäen voidaan sanoa että tyhjiöputkikeräimiä tarvitaan hieman vähemmän kuin tasokeräimiä ja mitä suurempi varaaja sen pienemmällä keräinmäärällä se pysyy lämpimänä noin suhteessa arvioiden. Aurinkokeräimissä koolla on merkitystä. Nyrkkisääntö on että 1m² alue aurinkokeräintä lämmittää 100 l varaajassa.
Toki on otettava huomioon energian hinta ja miten talvilämmitys hoidetaan. Iso varaaja tarvitsee enemmän energiaa talvella, joten hybridijärjestelmää suunniteltaessa on laskettava tarkkaan, mikä yhdistelmä toimii parhaiten juuri sinun kohdallasi.
Vielä yksi seikka: pieni varaaja jäähtyy nopeammin kuin isompi, jos se ei enää saa lämpöenergiaa (esim. sähkökatkos talvella). Huomio mikä lämmitysjärjestelmä sinulla on talvilämmityksessä, yleensä alle 500 l varaajia ei kannata valita, ellet asu yksin.

5. Aurinkokeräintyypit
Kaksi päätyppiä tulikin äsken mainittua eli tasokeräin ja tyhjiöputkikeräin. Yleensä vain aurinkolämpölaitoksilla on suuria parabolisia keräimiä; kourukeräimiä ja lautaskeräimiä sekä aurinkotorneja.

Tasokeräimen toiminta
Tasokeräin kerää säteily tumman pintansa ansiosta ja kuumenee. Valosäteily muuttuu lämmöksi. Tasokeräimissä keräinpinta on kuparia tai muuta metallia, joka on päällystetty mustakromilla tai mustanikkelillä. Keräinpintana käytetään myös grafeenilla päällystettyä muovia ja muita uusia nanomateriaaleja. Näillä uusilla pinnoitteilla on parannettu keräimen hyötysuhdetta.
Tasokeräimiä on monenlaisia, materiaalit, pinnanmuodot ja lämmönsiirtotavat eroavat toisistaan. Keräinelementtien koot myös vaihtelevat. Vertailusta on tehty todella vaikeaa.
Tasokeräin voi olla nestekiertoinen, jolloin pintaan muodostuva lämpö siirtyy nesteen avulla varaajaan. Tämä on yleisin tyyppi.
Ilmakiertoisessa keräimessä lämpö siirtyy ilman avulla varaajaan. Ilman lämmönvarauskyky on kuitenkin huono. Ainoastaan lisäämällä lämmönsiirtopintaa (absorbaattori) saadaan keräimestä kilpailukykyinen nestekiertoiseen keräimeen verrattuna. Illmakiertoisen keräimen etuna on että ilma ei jäädy, eikä ylikuumene. Jos keräin vuotaa ilma on turvallista, ilma lämpenee nopeammin.
Lämpöputkitasokeräimessä on tyhjiöputkia, joissa oleva neste höyrystyy ja kuljettaa lämmön lämmönsiirtimeen. Nesteenä käytetään vettä, vesi-etyyli-glykoliseosta, vesi-propyleeni-glykoliseosta, parafiiniöljyä tai silikoniöljyä. Suomen oloissa tarvitaan lisänä aurinkokeräimille sopivan pakkasnesteen käyttöä eli glykolia on oltava mukana, muuten virtausnopeus ei pysy tarpeeksi suurena kun ulkoilman lämpötila on matala. Mitään auton pakkasnesteitä tai -glykoleita ei saa käyttää. Nestekiertoisen keräimen etuja ovat hyvä lämmönsiirtokyky ja helppo säädettävyys. Suunnittelussa on otettava huomioon käytettävän nesteen kiehumispiste ja miten liitokset saadaan tiiviiksi.

Tyhjiöputkikeräimen toiminta
Tyhjiöputkikeräin tarvitsee myös tumman pinnan valosäteilyn keräämiseen, sillä säteilylämmön tehokkuus riippuu vastaanottavan pinnan lämpötilasta. Kun lämpötila kohoaa säteilylämmön siirto nopeutuu. Kesällä tämä on merkittävä etu.
Tyhjiöputken rakenne koostuu kahdesta päällekkäisestä lasikerroksesta, joiden välissä on tyhjiö. Sisemmän lasiputken sisällä on kuparisäiliö, josta käytetään nimeä heat pipe. Kuparisäiliössä on nestettä, yleensä alkoholia. Kun aurinko lämmittää tämä neste höyrystyy ja alkaa nousta ylöspäin kuljetaen lämmön lämmönsiirtonesteeseen. Tässä vaiheessa alkoholi tiivistyy jälleen nesteeksi ja valuu takaisin putken alaosaan. Tämä on jatkuva kierto tässä järjestelmässä. Lämmönsiirtoneste kuljettaa lämmön varaajaan, kuten nestekiertoon perustuvissa tasokeräimissäkin.

Suomen olosuhteissa tyhjiöputkikeräimiä pidetään tehokkaampina, koska ne keräävät myös hajasäteilyä kaikista suunnista ja eivät ole niin riippuvaisia auringon säteilyn tulosuunnasta tai -kulmasta. Toinen etu on tyhjiössä, joka toimii eristeenä, jolloin ulkoilman lämpötilavaikutus jää pienemmäksi keväällä ja syksyllä. Sanotaan myös että tyhjiöputkikeräimillä on pitempi vuosittainen käyttöaika eli maaliskuussa ja lokakuussa saadaan muutamalta päivältä hieman enemmän auringonsäteilyä. Mielestäni tämä käyttöajan pituus on aika marginaalinen hyöty, kun maaliskuussa ja lokakuussa ei niitä valoisia tunteja ole kovinkaan paljon.

Kumpi keräin valita? Jos aikaväli on vuosi, eroa keräinten välillä ei juurikaan ole Suomen korkeudella. Jos taas puhutaan vain kesästä, niin tasokeräin toimii parhaiten jos lämpöä tuotetaan lattialämmitykseen ja käyttöveden lämmitykseen. Tyhjiöputkikeräimellä on mahdollista saada korkeita lämpötiloja, mutta minne ne kesällä saa hukattua? Tyhjiöputkikeräimen etu on kevät- ja syyslämmöntuotossa.

6. Lämmönsiirrin eli lämmönvaihdin
Kyseessä on laite, joka siirtää lämpöenergiaa nesteestä tai kaasusta toiseen ritilän tai kierukan avulla. Aineet eivät joudu kosketuksiin toistensa kanssa. Aurinkokeräinten kyseessä ollessa lämmönsiirtimen kokoon vaikuttaa laitteiston koko, varaajan koko ja piirissä kiertävä neste. Yleensä lämmönsiirrin on kuparikierukka tai levylämmönsiirrin. Laitevalmistajat osaavat yleensä suositella sopivaa. Kuparikierukka on varaajan sisäinen elementti ja levylämmönsiirrin ulkoinen. Kuparikierukkaa käytetään yleisesti, mutta jos varaajassa ei ole liitäntää lämmönsiirtimelle (putkiyhteys) voidaan asentaa pieni ulkoinen levylämmönsiirrin.

7. Putkistot ja paisunta-astia
Mitä lyhempi on keräinten ja varaajan välinen putkisto, sitä vähemmän tulee lämpöhävikkiä. Keräinten sijoittelussa on myös syytä ottaa huomioon se minne varaaja sijoitetaan talossa.
Keräinten ja varaajan väline putkisto on yleensä kuparia, joskus ruostumattomasta teräksestä valmistettua haitariputkea (rst-haitariputki). Muoviputkea ei saa käyttää, koska se ei kestä kovia lämpötiloja. Liitoksena käytetään kovajuotosta fosforikuparilla, joskus näkee myös puserrusliittimiä käytettävän.
Putkistot eristetään säteilyn ja lämmön kestävällä eristeellä (Aeroflex SSH tai Armaflex HT). Tavallisia rautakauppaeristeitä ei saa käyttää. Sisätiloissa putket voi eristää myös mineraalivillalla tai lasivillakourueristeellä.
Paisunta-astia valintaan aurinkokeräinjärjestelmään eroaa aika paljon siitä miten paisunta-astia yleensä valitaan. Täältä löytyy taulukko: Paisunta-astian valinta aurinkolämpöjärjestelmään

8. Pumppu ja ohjausyksikkö eli säädin
Pumpun tarkoitus on kierrättää lämmönsiirtonestettä keräinten ja varaajan lämmönsiirtimen välillä. Pumppu on yleensä tehdasvalmisteinen ja sisältää kaiken tarvittavan. Pumpun voi rakentaa myös itse.
Ohjausyksikkö ohjaa pumpun toimintaa, pysäyttämällä ja käynnistämällä pumppua tarvittaessa, niin että varaajassa riittää lämpöä. Ohjausyksikköön kuuluu vähintään 2 anturia, jotka seuraavat keräimien ja varaajan lämpötilaa. Kun keräimestä tulevan nesteen lämpötilaero kasvaa yli +5-10°C asteen verrattuna keräimeen menevään nesteeseen ohjausyksikkö käynnistää pumpun. Kun lämpötilaero keräimestä tulevalla nesteellä on alle +2°C verrattuna keräimeen menevään nesteeseen, ohjausyksikkö pysäyttää pumpun. Ohjausyksikkö myös pysäyttää pumpun tarvittaessa, ettei varaaja ylikuumene, siksi siihen asetetaan varaajan maksimilämpötila. Ohjausyksikkö auttaa myös järjestelmää sopeutumaan lämpötilan vaihteluihin ja tasapainottaa lämpöeroja.
Ohjausyksikkö voidaan säätää toimimaan automaattisesti tai manuaalisesti. Manuaalitoiminta tarkoittaa sitä että aamulla pumppu käynnistetään ja illalla suljetaan omin pikku kätösin, automaatti ei tee silloin yhtään mitään. Sopiva aika tähän hommaan selviää seuraamalla keräimeen menevän ja palaavan putken lämpötiloja tai auringon nousu- ja laskuaikoja.
Yksinkertaisin ohjausyksikkö on yleensä paras aurinkolämpöjärjestelmiin. Ohjausyksikköjen käyttöjärjestelmien välillä on huomattavia eroja, osa tuntuu vaativan astrofyysikon koulutuksen ja runsaasti teknistä kielitaitoa. Symbolivalikko yleensä vain sotkee asioita. Onneksi helppokäyttöisemmissä on (jonkinlainen) suomenkielinen teksti. Siltikään ohjausyksikön hallinta ei ole ihan mökinmummon touhua, vaikka tämä muori niiden kanssa ajoittain touhuaakin. (Tarkoitus ei ole halventaa mummoja, mummot ovat yleensä hyvin fiksuja. ) Monissa ohjausyksiköissä on paljon hienoa nippelitietoa, jolla käytännössä ei tee juuri mitään. Menuun eli valikon yksinkertaistaminen auttaisi asiaa. Kaikkea hienoa ei tarvitse olla. Kaikki meistä eivät ole nörttejä. Ohjausyksikön ohjekirjat eivät myöskään ole aina sieltä selkeämmästä päästä tai täysin suomenkielisiä. Tämä on paha puute. Sillä ohjausyksikön tarkoitus on ohjata järjestelmää ja jos käyttäjä putoaa kun eno veneestä aurinkokeräinjärjestelmästä ei saada sitä hyötyä irti, mikä siitä olisi mahdollista saada.


Aurinkokeräinten hoito
Aurinkokeräimet ovat melko huoltovapaita laitoksia. Yleensä tarvitaan vain pientä siivousta kovan tuulen, myrskyn tai lumisateen jälkeen. Isomman myrskyn jälkeen on muutenkin hyvä katsoa että keräin on vielä paikoillaan katolla, eikä naapurin pihamaalla, yleensä siinä vaiheessa oma kattokin löytyy naapurin pihalta. Puhdistuksessa voi käyttää apuna pehmeäharjaksista harjaa. Isommat roskat ja oksat voi noukkia käsin pois. Kinostuva lumi on hyvä myös poistaa. Keräimen pystymmällä asennolla voi ehkäistä lumen kinostumista talvella.

Vuosihuolto on hyvä tehdä kerran vuoteen talvisaikaan, ennen lumentuloa tai lumien sulettua. Lumen aikaankin voi tehdä, jos lunta ei ole kovin paljon. Silloin tarkistetaan:
-keräimen pinta ja kunto, puhdistetaan jos on likainen
-tarkistetaan keräimen tiivisteet ja anturit
-putkiston kunto tarkistetaan ja poistetaan putkistosta mahdollinen ilma (tämä on tehtävä talvisaikaan)
-pumppujen toiminta tarkistetaan
-säätöyksikön anturit tarkistetaan – toimiiko

3 vuoden välein
-tarkistetaan että jäänestoainetta on riittävästi eli mitataan jäänestoaineen pitoisuus (mittauslaite nimeltään: refraktometri).
-tarkistetaan että korroosionestoainetta on riittävästi
-tarvittaessa lisätään ainetta niin että sitä on järjestelmässä 45 -50%

5-8 vuoden välein TALVELLA
-keräinputkiston neste on hyvä vaihtaa uuteen
-samalla ilmataan keräimiltä tuleva putkisto (glykolipiiri)


Aurinkokeräin ongelmia
Tarkastele asiaa ensin itse, jos ongelma ei ratkea, kytke aurinkolämpöjärjestelmä pois päältä, joskus sekin auttaa ja järjestelmä herää henkiin. Jos ongelma ei ratkea omin voimin kutsu paikalle LVI-asentaja, joka ymmärtää jotain aurinkokeräintekniikasta. Ota yhteyttä järjestelmän toimittajaan jos muu ei auta.

Yleensä ongelmia ilmenee alkuvaiheessa, jos asentaja on huolimaton ja on hutiloinut säätöjen ja asetusten kanssa. Kun järjestelmä on saatu tasapainoon, ongelmia ei yleensä ole.

Järjestelmä ei lämpene
-anturivika. Vaihda anturi. Tarkista anturin asennus, jos on irrallaan kiristä.
-järjestelmä kiehuu yli. Tässä vaiheessa ylipaineventtiili on yleensä auennut. Täytä järjestelmä uudelleen ja harkitse suuremman paisunta-astian hankkimista.
-järjestelmässä on ilmaa. Ilmaa putkisto (glykolipiiri).
-pumppu tukossa, avaa pumppu ja puhdista se
-pumppu kaipaa huoltoa.
-pumpun kierrosnopeus on väärä. Muuta pumpun kierrosnopeutta yhdellä pykälällä.
-pumppu rikki. Vaihda uusi pumppu tilalle.
-putkisto vuotaa. Tiivistä vuotokohdat
-sulake palanut. Vaihda sulake. Sulake voi olla myös liian pieni järjestelmään, vaihdata sähkömiehellä isompi.
-sulkuventtiili on kiinni. Avaa venttiili.
-sulkuventtiili on väärässä asennossa. Vaihda asentoa (onko kesä vai talvi).
-säätöyksikkö viallinen. Vaihda uuteen säätöyksikköön.
-säätöyksikön asetusarvot ovat väärät. Vaihda asetusarvot

Järjestelmässä ei ole painetta
-järjestelmä kiehuu yli. Tässä vaiheessa ylipaineventtiili on yleensä auennut. Täytä järjestelmä uudelleen ja harkitse suuremman paisunta-astian hankkimista.
-järjestelmässä on ilmaa. Ilmaa putkisto (glykolipiiri).
-paisunta-astian esipaineistus on väärä (ei riittävä). Lisää esipainetta.
-putkisto vuotaa. Tiivistä vuotokohdat

Keräin lämpenee yöllä
-jos asut napapiirin yläpuolella ja on kesäaika – ihan normaalia. Ei syytä huoleen valosäteilyä nyt vain sattuu olemaan 24 tuntia vuorokaudessa.
-anturivika. Vaihda anturi. Tarkista anturin asennus, jos on irrallaan kiristä.
-pumpun yksisuuntaventtiili on auki
-säätöyksikkö viallinen. Vaihda uuteen säätöyksikköön.
-säätöyksikön asetusarvot ovat väärät. Vaihda asetusarvot

Nestettä ylivuotoastiassa
-järjestelmä kiehuu yli. Tässä vaiheessa ylipaineventtiili on yleensä auennut. Täytä järjestelmä uudelleen ja harkitse suuremman paisunta-astian hankkimista.
-järjestelmässä on ilmaa. Ilmaa putkisto (glykolipiiri).
-paisunta-astian esipaineistus on väärä (ei riittävä). Lisää esipainetta.

Paine vaihtelee
-paisunta-astian esipaineistus on väärä (ei riittävä). Lisää esipainetta.
-paisunta-astia on liian pieni. Vaihda suurempaan tai lisää toinen paisunta-astia.
-paisunta-astiassa on liian vähän venttiileitä.

Pumppu pitää kovaa ääntä
-anturivika. Vaihda anturi. Tarkista anturin asennus, jos on irrallaan kiristä.
-järjestelmän eristyksessä on puutteita. Tarkista puutteet.
-järjestelmässä on ilmaa. Ilmaa putkisto (glykolipiiri).
-pumppu kaipaa huoltoa.
-pumpussa on likaa
-järjestelmä kiehuu yli. Tässä vaiheessa ylipaineventtiili on yleensä auennut. Täytä järjestelmä uudelleen ja harkitse suuremman paisunta-astian hankkimista.
-lämmönsiirtimessä on likaa. Puhdista lämmönsiirrin.
-säätöyksikkö viallinen. Vaihda uuteen säätöyksikköön.
-säätöyksikön asetusarvot ovat väärät. Vaihda asetusarvot

Putkistossa on ilmaa/ilmakuplia
-järjestelmässä on ilmaa. Ilmaa putkisto (glykolipiiri).
-tarkista järjestelmän säädöt ja putkiston tiiviys

Säätöyksikön virhetilat

Säätöyksikkö ei näytä mitään
-jännite on väärä. Tarkista ettei jännite ole väärä Suomen oloihin.
-järjestelmä kiehuu yli. Tässä vaiheessa ylipaineventtiili on yleensä auennut. Täytä järjestelmä uudelleen ja harkitse suuremman paisunta-astian hankkimista.
-järjestelmässä on ilmaa. Ilmaa putkisto (glykolipiiri).
-oikosulku. Tarkista sulakkeet, tarkista että johtimet eivät kosketa toisiaan, tarkista johtimien eristeiden kunto ja olemassaolo.
-putkistossa on liian vähän jäänestoainetta. Lisää jäänestoainetta.
-sulake palanut. Vaihda sulake. Sulake voi olla myös liian pieni järjestelmään, vaihdata sähkömiehellä isompi.
-säätöyksikkö viallinen. Vaihda uuteen säätöyksikköön.

Säätöyksikkö ei säädä
-asetusarvoja ei ole syötetty tai ne ovat väärät.
-manuaalitilassa. Siirrä takaisin automaatille.
-säätöyksikkö viallinen. Vaihda uuteen säätöyksikköön.

Säätöyksikkö näyttää väärin
-anturikaapeli on murtunut. Tarkista kaapeli
-anturivika. Vaihda anturi. Tarkista anturin asennus, jos on irrallaan kiristä.
-sulake palanut. Vaihda sulake. Sulake voi olla myös liian pieni järjestelmään, vaihdata sähkömiehellä isompi.
-säätöyksikkö viallinen. Vaihda uuteen säätöyksikköön.
-säätöyksikön asetusarvot ovat väärät. Vaihda asetusarvot

Säätöyksikön lämpötila-arvot vaihtelevat voimakkaasti lyhyellä aikavälillä
-anturikaapeli sijaitsee liian lähellä 230V –kaapelia (syöttökaapeli). Siirrä anturikaapelia tai suojaa anturikaapeli
-anturikaapeli on liian pitkä ja suojaamaton. Suojaa anturikaapeli
-anturikaapelia on jatkettu ilman suojasukkaa. Suojaa anturikaapeli.
-säätöyksikkö viallinen. Vaihda uuteen säätöyksikköön.

Varaaja kuumenee liikaa
-anturivika. Vaihda anturi. Tarkista anturin asennus, jos on irrallaan kiristä.
-järjestelmä kiehuu yli. Tässä vaiheessa ylipaineventtiili on yleensä auennut. Täytä järjestelmä uudelleen ja harkitse suuremman paisunta-astian hankkimista.
-säätöyksikkö viallinen. Vaihda uuteen säätöyksikköön.
-säätöyksikön asetusarvot ovat väärät. Vaihda asetusarvot

Varaaja kylmenee yöllä
-anturivika. Vaihda anturi. Tarkista anturin asennus, jos on irrallaan kiristä.
-järjestelmän ja/tai varaajan eristys on puutteellinen. Lisää eristystä.


Aurinkoenergiasanasto

Solar Panel Books - Vocabulary

Green Works Power - vocabulary

Aurinkoenergia yleistyy lämmitysratkaisuissa lehtiartikkeli

Käsittelen sähkön tuottamista auringon avulla aurinkokennoilla ja aurinkopaneeleilla myöhemmin. Vaikka Suomessa on aurinkovoimala, Pohjoismaiden suurin aurinkovoimala ja uusi rakenteilla, niin jostain syystä henkilökohtaiseen/kotitalouskohtaiseen sähköntuotantoon suhtaudutaan vielä nihkeästi sähköyhtiöiden toimesta. Ehkä syynä on se, että ainoastaan kuluttaja hyötyy tästä asiasta. Monissa Euroopan maissa kuluttajilla on mahdollista tuottaa oma sähkönsä ja antaa ylijäämä valtakunnan verkkoon sekä saada tuottamastaan sähköstä hyvitystä sähköyhtiöiltä. Tähän on luultavasti tulossa lakimuutos, jolloin kuluttaja saisi jotain etua sähköyhtiölle luovuttamastaan sähköstä myös Suomessa.

Muuta aiheeseen liittyvää:

Tulisijat - lämmitys, hoito ym.
Hiilidioksidia

Blogin 1-vuotissynttärit

Tämä blogi täytti tänään vuoden. Sen kunniaksi hieman tylsää tilastotietoa.

Eniten kävijöitä blogissa oli 24.8.2010 ( 700 kpl).
Kokonaiskävijämäärä näkyy tällä hetkellä sivun alalaidassa.

Vuoden 30.8.2009 -30.8.2010 suosituimmat artikkelit olivat:

1. Tuholaisia ja syöpäläisiä - luonnonmukaista torjuntaa
2.Tee itse - Kodin puhdistusaineet
3.Tahrojen poisto kankaista
4.Tee itse Esiliina
5.Jääkaappi - hoito, puhdistus ja käyttö
6.Kenkien hoito
7.Lattioiden siivous, puhdistus ja hoito
8.Kylpyhuoneen siivous
9.Tee itse makeiset, karkit ja suklaakonvehdit
10.Selkä, ryhti ja selkäkivut
11.Siivoussuunnitelma
12.Uima-allas - hoito, puhdistus ym.
13.Tee itse Hiusväri
14.Patjat - patjatyyppejä ja hoitoa sekä tahrojen poisto
15. Ikkunoiden pesu ja hoito sekä ikkunaongelmia

Vuoden 30.8.2009 -30.8.2010 vähiten klikatut artikkelit olivat, epäsuosituimmuus järjestyksessä:

1.Itsepuolustus
2.Totta vai illuusio - tietoyhteiskuntamme
3.Hauskaa Juhannusta
4.Lasten sairaudet - top 10
5.Hyvää Joulua
6.Vakivallan vaikutus ihmisiin ja erityisesti lapsiin
7.Mikä on sinulle tärkeintä elämässä?
8.Ajanhallinta
9.Jäätelön valmistus kotona
10.Auringonsuoja-aineet, ihosyöpä ja D-vitamiini
11.Ongelmajätteet ja jäteongelmat
12.Tee itse terveystarkastus
13.Lintujen talviruokinta
14.Asioiden tekeminen loppuun asti
15.Kännykkä ja etiketti

Jäätelön valmistus kotona

Jäätelö ei ole mikään uusia asia. Jo 4000 vuotta e.Kr Mesopotamiassa ja Kiinassa hallittiin jään säilyttäminen, jopa kuumina kesinä. Ei olisi mikään ihme että näissä maissa olisi valmistettu myös jäätelöä.
Ensimmäiset jäätelöntapaiset reseptit löytyvät vuosilta 400-500 e.Kr Persiasta ja Kreikasta. Jäätelön ystäviä menneisyydestä olivat mm. Aleksanteri Suuri ja keisari Nero.
Tehdasvalmisteinen jäätelönvalmistus alkoi arabimaissa 1000-luvulla.
Eurooppaan jäätelö saapui ensin kuningashuoneisiin ja myöhemmin valmistus siirtyi kansan keskuuteen. Aluksi jäätelöä tehtiin jään avulla, kunnes markkinoille tulivat jäätelökoneet.

Nykyään jäätelöä voi tehdä kotona ainakin kolmella tavalla: 1) vanhaan tapaan jään tai veden avulla, 2) pakastimen avulla ja 3) jäätelökoneella.
Kotijäätelö on terveellistä, koska voit itse päättää mitä jäätelöösi laitat. Jos katsot kaupan pakastealtaan jäätelötarjontaa, huomaat jäätelöissä olevien lisäaineiden suuren määrän, puhumattakaan sokerista ja rasvasta. Mats–Eric Nilsson on käsitellyt asiaa kirjassa ”Petos lautasella – Tiedätkö, mitä kaikkea suuhusi panet?” parin sivun verran.
Kotijäätelöä tehdessä on hyvä noudattaa hyvää hygieniaa sekä syödä jäätelö pian valmistamisen jälkeen. Tämä on erityisen tärkeää jos käytät valmistuksessa kananmunia. Raa’assa kananmunassa piilee salmonellavaara. On hyvä muistaa että kaikissa kananmunissa ei ole salmonellaa. Itse olen syönyt raakoja kanamunia 40 vuotta saamatta salmonellaa koskaan. Salmonella kestää pakastamista, mutta tuhoutuu kuumennettaessa 65° C lämmössä. Huonompi uutinen on että kanamuna saostuu 70° C.n lämmössä ja jäätelöstä voi tulla kokkareista. Jos epäilet kananmunien terveellisyyttä, voit jättää ne poiskin. Kanamunan lisääminen jäätelömassaan nopeuttaa valmistumista noin 1 h tunnilla jos teet jäätelöä vanhaan tapaan tai pakastimen avulla. Jäätelökonetta käytettäessä kananmunalla ei ole ratkaisevaa vaikutusta valmistumisnopeuteen.

Jäätelön valmistaminen vanhaan tapaan jään avulla

Tarvitset:
- kapea ja korkea kulho tai astia
- suurempi kannellinen kulho tai astia, johon edellinen kulho mahtuu
- jäämurskaa
- suolaa
- jäätelölapio (n. 4-5 cm leveä, pieni lapio voi olla puinen tai muovinen)

Laita kapea kulho tai astia suurempaan kulhoon tai astiaan. Täytä astioiden välinen tila suuremmassa astiassa jäällä ja suolalla. Laita jäätä myös kannen päälle. Sillä välin kun astiat viilenevät tee jäätelömassa.
Vaihda sulaneen jään tilalle uutta jäätä ja lisää jäätelömassa kapeampaan kulhoon tai astiaan. Pyöritä seosta jäätelölapiolla ympäriinsä astiassa noin 30 min. Peitä sitten astia kannella ja vaihda sulaneen jään tilalle tarvittaessa uutta. Jatka jäätelömassan pyörittämistä jäätelölapiolla, aina 30 min välein voit pitää 15 min tauon, jolloin vaihdat uutta jäätä sulaneen tilalle tarvittaessa. Kun jäätelö alkaa jähmettyä niin että siitä saa lusikalla viipaleita, on se valmista. Kermajäätelö valmistuu 5 tunnissa ja munajäätelö 4:ssä. Laita astiaan kansi päälle ja vaihda jäät ympärille. Syö jäätelö mahdollisimman pian.


Jäätelön valmistaminen vanhaan tapaan veden avulla
Muutoin menetellään samoin kuin valmistettaessa jäätelöä jään avulla, mutta jään tilalla käytetään kylmää tai jäistä vettä. Tämä menetelmä on vielä hitaampi, jäätelön valmistuminen kestää 6 tuntia tai kauemmin.

Jäätelön valmistus pakastimen avulla I

Tarvitset:
- pieni kulho + puhdas kivi
- suuri kulho
- jäätelölapio (n. 4-5 cm leveä, pieni lapio voi olla puinen tai muovinen)

Laita pienen kulhon sisään kivi ja laita pieni kulho suuremman sisään ja kaada suureen kulhoon vettä niin että se ulottuu pienemmän kulhon reunaan. Laita koko paketti pakastimeen 4-5 tunniksi. Kun vesi on jäätynyt poista kivi pienestä kulhosta.
Valmista jäätelömassa sillä välin kun kulhot jäähtyvät pakastimessa.
Kaada jäätelömassa pieneen kulhoon ja sekoita sitä jäätelölapiolla 30 min. Laita kulho sitten pakastimeen 15 minuutiksi ja jatka sitten vatkaamista jäätelölapiolla taas 30 min. Jäätelö on valmista kun siitä voi lohkaista palan lusikalla. Aikaa kuluu noin 4-5 tuntia.

Jäätelön valmistus pakastimen avulla II

Tarvitset:
-kulho tai astia
-sähkövatkain

Valmista jäätelömassa. Laita se kulhoon. Laita kulho pakastimeen. Ota kulho pakastimesta 45 min. kuluttua ja vatkaa seosta sähkövatkaimella 10 minuuttia. Laita kulho jälleen pakastimeen 45 min. ja ota sitten taas sähkövatkaimella vatkattavaksi (10 min). Jatka tätä kunnes jäätelö on valmista. Jäätelö on valmista noin 2-4 tunnin kuluttua.

Jäätelön valmistus jäätelökoneella
Huom! Noudata aina ensisijaisesti oman jäätelökoneesi ohjetta, jos eroaa tästä.
Pakasta jäähdytyselementti hyvissä ajoin (18-24 h) ennen jäätelön valmistuksen aloittamista, jos koneessasi tällainen elementti on. Säilytä jäähdytyselementtiä pesun jälkeen pakasteessa niin se on aina valmis.
Valmista jäätelömassa.
Laita jäähdytyselementti koneeseen. Kaada jäätelömassa koneeseen. Valitse ohjelma. Kun ohjelma on ohi, on jäätelö valmista. Vie aikaa 30-50 minuuttia koneesta riippuen sekä siitä tehdäänkö pehmistä vai kovempaa jäätelöä.

Muuta ohjeistusta:
Miksi käytetään vain keltuaiset? Keltuainen parantaa jäätelön koostumusta ja antaa täyteläisyyttä ja makua. Valkuainen saostuu helposti ja jäätelöön voi jäädä ”roikkoja”. Toki valkuaisenkin voi käyttää jos ei halua erotella keltuaisia ja valkuaisia. Kanamunien määrä on silloin puolet keltuaisten määrästä.

Millaista maitoa? Jäätelön valmistukseen voi käyttää ihan mitä maitoa hyvänsä, kuten myös maidon korvikkeita. Rasvaisesta maidosta tulee kermaisempaa jäätelöä.

Entä jos käyttää jogurttia, maitorahkaa, mascarponea, tuorejuustoja? Valitse ohjeesta vaihtoehto 3. Nämä ainekset eivät kestä kuumentamista.

Onko kermoissa eroja? Käytä aina kylmää kermaa. Kerman rasvapitoisuus vaikuttaa myös jäätelön rakenteeseen. Mitä rasvaisempaa, sen täyteläisempää jäätelöä. Laihduttajan kannattaa hieman miettiä korvaako kerman jollain muulla…

Millainen sokeri on hyvää? Periaatteessa voit käyttää mitä sokeria hyvänsä. Kidesokeria, ruokosokeria, intiaanisokeria, fariinisokeria, tomusokeria, hedelmäsokeria, hunajaa, siirappia jne. Älä laita liikaa sokeria, jos laitat sokeripitoisia makuaineksia voit vähentää sokerin määrää perusohjeesta.

Voiko makeutusjauheita tai –liuoksia käyttää? Toki, jäätelön rakenne ei vain ole välttämättä yhtä tasainen kuin sokeria käytettäessä.

Jos jäätelöä haluaa maustaa alkoholilla, missä vaiheessa se lisätään? Alkoholin lisääminen pidentää jäätelön valmistumisaikaa, joten jos alkoholia käyttää mausteena se lisätään jäätelöön 5-10 minuuttia ennen kuin seos on valmis tai vasta kun jäätelö on valmista. Alkoholi tekee jäätelöstä myös huonosti pakastuvan, joten tälläinen jäätelö kannattaa syödä heti valmistamisen jälkeen.

Miksi valmistusajoissa on niin suuria heittoja? Mitä kylmempiä perusaineet ja huonelämpötila, missä jäätelöä valmistetaan, sen nopeammin jäätelö valmistuu.

Kauanko valmis jäätelö säilyy? Jäätelö maistuu parhaalta tuoreeltaan juuri valmistettuna. Jäätelö säilytetään -18 ° C:een lämpötilassa tai kylmemmässä. Jos jäätelön aineksia ei keitetä, jäätelö säilyy pakastimessa noin 1 viikon. Keitetyistä aineksista valmistettu jäätelö säilyy noin 2 viikkoa. Pehmis ei säily pakastimessa pehmeänä, sen rakenne muuttuu. Älä pakasta uudelleen jo sulanutta jäätelöä. Merkitse rasiaan jäätelön valmistuspäivä ja käytä puhtaita, tiiviitä pakastusrasioita.

Mikä on jäätelön paras tarjoilulämpötila? -12 /-15°C, silloin jäätelön maun/maut maistaa parhaiten. Joten kun jäätelöä tarjoilee se kannattaa ottaa pakastimesta sulamaan 15-20 minuutiksi.

Jäätelön tarjoilu
Ota jäätelö jääkaappiin puoli tuntia ennen tarjoilua tai huoneenlämpöön 10-15 minuutiksi. Juuri valmistettu jäätelö sopii syötäväksi heti.


Perusjäätelöohje

Vaniljajäätelö / Kermajäätelö
1-2 tl vaniljasokeria tai vanilliinisokeria
4 dl maitoa
3 ½ dl kermaa
6 munankeltuaista
1-2 dl sokeria

Vaihtoehto 1. Vatkaa munakeltuaiset, sokeri ja vaniljasokeri kulhossa vaahdoksi. Lisää joukkoon maito. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää kermavaahto muiden ainesten joukkoon. Sekoita aineet hyvin keskenään. Laita ainekset jäätelökoneeseen tai valmista pakastimen tai jäiden avulla jäätelöksi.

Vaihtoehto 2. Kiehauta maito, kerma ja vanilliinisokeri tai vaniljasokeri paksupohjaisessa kattilassa. Nosta liedeltä jäähtymään.
Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Kaada kattilaan maito-kerma –seoksen joukkoon ja nosta kattila takaisin liedelle. Kuumenna hetki, mutta älä päästä seosta kiehumaan. Jäähdytä jäätelömassa vesihauteessa tai anna jäähtyä jääkaapissa vuorokausi, vähintään 10-15 min. Laita ainekset jäätelökoneeseen tai valmista pakastimen tai jäiden avulla jäätelöksi.

Vaihtoehto 3. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita muut ainekset keskenään. Voit jättää kananmunankeltuaiset pois jos haluat. Lisää kerma seokseen ja laita ainekset jäätelökoneeseen tai valmista pakastimen tai jäiden avulla jäätelöksi.

Variaatioita:
1. Vaihda sokeri muscovadosokeriin, tummaan ruokosokeriin tai intiaanisokeriin, saat tummempaa jäätelöä.
2. Vaihda osa sokerista hunajaan tai vaahterasiirappiin, saat hieman erimakuista jäätelöä.
3. Vähennä maidon määrää ja lisää kerman määrää, niin saat kermaisempaa kermajäätelöä.
4. Lisää maitoa ja vähennä kermaa niin saat vähärasvaisempaa jäätelöä. Huom! Koostumus muuttuu rakeisemmaksi.
5. Korvaa maito ja kerma kookosmaidolla ja kookoskermalla, saat kookosjäätelöä.
6. Korvaa maito ja kerma soijamaidolla ja kermalla, saat soijajäätelöä.
7. Korvaa maito jogurtilla, niin saat jogurttijäätelöä.
8. Korvaa maito mascarpone-juustolla, niin saat mascarponejäätelöä.
9. Korvaa maito Philadelphia tai muulla tuorejuustolla tai rahkalla, niin saat tuorejuustojäätelöä tai rahkajäätelöä.
9. Lisää joukkoon 1½ dl kaakaojauhetta, niin saat suklaajäätelöä.
10. Munat jäätelössä voi korvata esim. vaniljakastikejauheella (30g /keltuainen)

Voit loppuvaiheessa sekoittaa joukkoon pähkinöitä (pistasia, saksanpähkinä, hasselpähkinä jne.), murskattuja hedelmiä (mangoa, melonia, ananasta, kiiviä, päärynää, omenoita, banaania, aprikooseja, persikoita, tomaatteja, jne.) marjoja (mansikoita, mustikoita, vadelmia, puolukoita, karpaloita, lakkoja, mustia viinimarjoja, jne.) suklaata (levysuklaata, suklaakonvehteja, suklaamakeisia, suklaakastiketta jne.), karkeasti raastettua mantelimassaa, vaahtokarkinpaloja, lakritsinpaloja, omenapiirakanpaloja, muffisinmuruja, keksinmuruja, kahvia (kahvipapuja, pikakahvijauhetta, keitettyä kahvia), appelsiinimehua, sitruunamehua, limettimehua, porkkanamehua, ruusuvettä, kinuskikastiketta, inkiväärisosetta, krokantteja, marjahilloja, omenasosetta, sitruunacurdia, mausteita (laventelia, kanelia, kardemummaa, inkivääriä, mustapippuria, chiliä,) jne., ruusunterälehtiä tai mitä hyvänsä, millä sitten haluatkin makua jäätelöösi lisätä.

Aikuisten jäätelöä voi maustaa konjakilla, marsalaviinillä, rommilla, punssilla, portviinillä, liköörillä, Amarettolla, Reininviinillä.

Diabeetikon jäätelö: vähennä sokeri ½ dl:iin, vaihda kerma soijakermaan, jätä kananmunat pois. Lisää jäätelöön runsaasti (250 g) sokeroimattomia marjoja. Tämä versio sopii myös laihduttajille.
Laktoositon jäätelö: Vaihda maito ja kerma hyla-versioihin tai laktoosittomiin. Voit korvata maidon ja kerman myös kasvispohjaisilla vaihtoehdoilla.


Ongelmia ja ratkaisuja:

-Jäätelön väri tummuu. Jos laitat banaania, omenia, päärynää, avokadoa tai muita ”tummuvia” aineksia jäätelön joukkoon. Lisää valmistusaiheessa 1-2 rkl sitruunamehua, appelsiinimehua, ananasmehua tai C-vitamiinijauhetta (askorbiinihappo) joukkoon.
-Jäätelö on liian vetelää. Lisää valmistusvaiheessa hieman (1 tl tai 2 tl) maissijauhoja, perunajauhoja tai arrowjuurijauhetta. Voit laittaa joukkoon myös maitojauhetta saman määrän.
-Jäätelöstä tuli liian kovaa. Varmista että jäätelö on saanut tarpeeksi ilmaa. Vatkaa seuraavalla kerralla aineksia enemmän. Varmista että olet sekoittanut jäätelöä riittävän usein.
-Seos kiehahti ja siitä tuli kokkareista. Ei hätää. Vatkaa seos tasaiseksi sauvasekoittimella, monitoimikoneella tai tehosekoittimella. Lisää joukkoon 1 dl kylmää kermaa/soijakermaa, niin kokkaroituminen pysähtyy.


Jos mielikuvitus on ehtynyt, lisää ohjeita löytyy mm.;

Carolina Börzsei: En Handbok Glass
Giunti Demetra: Gelati, sorbetti, frappé e…
Haimila, Laitinen, Lundell: Suomalainen jäätelökirja
Elisabeth Johansson: Iskallt ! – från vaniljglass till semifreddo
David Lebovitz: The Perfect Scoop
Sally Sampson: Ice Cream
Göran Söderin, George Strachal, Katarina Löfgren: Unelmien jäätelöherkut
Susanna Tee: Jäätelö – täydellinen nautinto

tai antamalla hakukoneelle hakusanoiksi: jäätelö resepti

Auringonsuoja-aineet, ihosyöpä ja D-vitamiini

Kun valitset kaupan hyllyltä auringonsuoja-ainetta ja tarkoituksesi on suojata itsesi ja lapsiasi auringon haitallisilta vaikutuksilta, on muutama seikka suojakertoimen lisäksi, jotka on hyvä ottaa huomioon. Sillä suurin osa maailmanmarkkinoilla olevista aurinkosuojista on joko tehottomia tai/ja syöpää aiheuttavia ja aurinko ei ole niin syöpävaarallista kun meille on uskoteltu. Tässä vaiheessa alkaakin sitten paniikki, ellet ensin lue tätä juttua loppuun ja tee ratkaisuasi vasta sitten.

Katso aurinkosuoja-aineesi raaka-aineluetteloa.
Jos sieltä löytyy jotain näistä, älä osta tuotetta. Muista myös että jos näitä aineita on muussa kosmetiikassasi, se ei silloin sovi aurinkoon.

oxybenzone, avobenzone – muodostaa vapaita radikaaleja solussa, ja vaurioittaa DNA:ta aiheuttaen syöpää. Lisäksi se häiritsee hormonitoimintaa, rintasyöpäriksi kasvaa.
4-methylbenzylide camphor eli 4-MBC – hormonihäritsijä, rintasyöpäriski kasvaa.
benzophenone, sulisobetzone – aiheuttaa vapaiden radikaalien muodostusta soluissa, joka taas vaurioittaa solun DNA:ta, josta seuraa syöpää. Hormonihäiritsijä, rintasyöpäriksi kasvaa.
Octylidimethyl PABA – aiheuttaa vaurioita solujen DNA:ssa, aiheuttaen syöpää.
Padimate O – reagoi muiden ainesosien kanssa ja aiheuttaa mutageenisiä yhdisteitä (syöpää aiheuttavia yhdisteitä), ja vaurioittaa solujen DNA:ta.
Cinoxate, octinoxate, methoxycinnamate, octocrylene, octylmethoxycinnamate, ethylhexyl methoxycinnamate – sinnamaatit matkivat estrogeenia ja häiritsevät hormonitoimintaa, rintasyöpäriski kasvaa. Imeytyvät ihon läpi verenkiertoon. Lisäksi ne tappavat koralleja meressä.
retinyl palmitate, retinol, retinoic acid (A-vitamiini) – aiheuttaa iholle syöpäkasvaimia, kun iho altistetaan auringonvalolle. Aiheuttaa iholla myös herkistymistä auringonvalolle sekä lisää vapaiden radikaalien muodostusta ja DNA-vaurioita yhdessä auringon valon kanssa. Aiheuttaa myös sikiöepämuodostumia raskaana oleville naisille. Huom! A-vitamiini ruuassa ei ole vaarallista ellei sitä nauti ylisuuria annoksia.
titanium dioxide ja zinc dioxide – nano-muodossa aiheuttaa vakavia terveysvaikutuksia, mikäli aineen hiukkaskoko on alle 100 nm. Nanopartikkelit imeytyvät ihon läpi aiheuttaen solutuhoja yhdessä UV-säteilyn kanssa. Keuhkokudoksessa niistä on myös haittaa. Älä vedä henkeen hienojakoista suihkutettavaa aurinkosuoja-ainetta. Lisäksi kyseiset aineet lisäävät vapaiden radikaalien toimintaa soluissa. Jos aineen hiukkaskoko on suurempi kuin 100 nm vastaavaa terveysriskiä ei ole. Aurinkosuoja, jossa on näitä dioksidejä, on hyvä jos iholle jää valkoinen kerros kun sitä levittää. Hiukkaset eivät silloin ole liian pieniä. Tosin en usko että kuluttajat ovat tästä riemuissaan…
menthyl anthranilate, Mexoryl SX – vapauttavat vapaita radikaaleja ja vaurioittavat DNA:ta, aiheuttaen syöpää.
Muita vältettäviä diethanolamine (DEA), trietanolamine (TEA), propylene glycol (PG), polyethyleneglycol (PEG), sodium laurul sulfate (SLS), mineral oil, petrolatum, lanolin.
Yhdessä lähteessä avobenzone ja octocrylene mainitaan turvallisiksi, en menisi kuitenkaan luottamaan…

Katselin läpi omat aurinkosuoja-aineeni ja 90% niistä lähti juuri kaatopaikalle (ehkä olisi pitänyt viedä ongelmajätelaitokselle?) ja pullot kierrätykseen energiajätteisiin.

Katso suojakertoimia, SPF
Korkein suojakerroin ei ole välttämättä se turvallisin vaihtoehto. Jos suojakerroin on 100, se ei tarkoita sitä että voisit oleskella auringossa sata kertaa kauemmin kuin ilman suojakerrointa. Käytännössä SPF 100 tarkoittaa suojakerrointa 3.2, SPF 30 tarkoittaa suojakerrointa 2.3 ja SPF 15 suojakerrointa 2. Yhdysvalloissa on jo varoiteltu valmistajia harhaanjohtavasta mainonnasta, FDA olisi valmis kieltämään yli 50 suojakertoimet, koska sellaisia ei oikeasti ole olemassa. Korkea suojakerroin on vain asiakkaiden harhaanjohtamista. Luodaan harhaa että auringossa voisi oleilla kuinka kauan hyvänsä. Totuus on aika karu. Auringossa voi oleilla siis vain 2-3 tuntia suojakertoimen kanssa turvallisesti. Luultavasti. Älä luota suojakertoimiin sokeasti. Seuraa ihoasi ja kyseisen päivän UV-indeksiä.

Katso miltä säteilyltä aurinkosuojasi suojaa
Mainitaanko tuotteessa UVB ja UVA. Markkinoita dominoivat tuotteet, joissa on vain UVB-suoja, koska UVB-säteily liitettiin ihon palamiseen ja UVA-säteily vanhenemiseen ja allergioihin, aikaisemmin uskottiin että UVA-säteily on harmitonta. Nyt tiedetään että myös UVA-säteet polttavat ihoa ja aiheuttavat kasvaimia ja syöpää. On syytä muistaa että UVA-suojan maininta ei vielä tarkoita sitä että tuote on tehokas. Suurimmassa osassa tuotteita se toimii vain osittain. Osassa auringonsuoja-aineista mainitaan myös IR, joka tarkoittaa infrapunasäteilyä eli tuotteen väitetään suojaavan myös lämpösäteilyltä.

Katso viimeistä käyttöpäivää
Aurinkosuoja-aineet vanhenevat nopeasti. Viime kesänä käyttämäsi ei välttämättä ole enää tänä kesänä toimiva. Tarkista viimeinen käyttöpäivä.

Kun sopiva aurinkosuoja-aine löytyi, levitä sitä iholle vähintään 30 minuuttia ennen aurinkoon menoa. Levitä aurinkosuoja kaikkialle iholla, muista kaula, korvat, nenä, varpaanvälit, jalkapohjat, kämmenet, kalju… Muista levittää aine tasaisesti kaikkialle ja mahdollisimman paksu kerros.
Muista lisätä suoja-ainetta kerran tunnissa jos hikoilet runsaasti tai uit. Muista kuitenkin että suoja-aineen uudelleen levitys ei lisää suoja-aikaa yhtään.

Mikään auringonsuoja-aine ei suojele sinua 100%:sti. Älä usko kaikkia mainoksia.
Muista että luotettavin aurinkosuoja on olla menemättä ollenkaan aurinkoon voimakkaalla paahteella. Toiseksi luotettavimmat ovat hattu, aurinkolasit, väljä vaatetus ja varjossa oleilu. Paras aurinkosuoja lapsille on vaatetus ja päähine sekä aurinkolasit.
Rajoita oleskelua auringossa klo 10 - 16.00 välillä, kun UV-indeksi on korkea. UV-indeksin ollessa matala tai 0, vaaraa ei ole.
Muista että pilvet ja uimavesi eivät suojele sinua. 60-80% auringonsäteistä menee pilvien läpi ja ulottuu noin 50 cm syvyyteen veteen. Auringonsäteet myös heijastuvat vedestä, lumesta ja vaaleasta hiekasta.

UV-indeksi
UV-säteilyn voimakkuutta mitataan UV-indeksillä. Ilmatieteen laitoksen sivuilta voit seurata millaista UV-säteilyä on tällä hetkellä tarjolla Suomessa ja lähialueilla Ilmatieteen laitos, UV-indeksi . Jos paikkakuntasi sattuu katvealueelle tai muuten vaan olet kiinnostunut seuraamaan UV-säteilyn voimakkuutta, voit hankkia oman henkilökohtaisen UV-säteilymittarin. Ostin Saitek Sun Watch II –laitteen 17 vuotta sitten, sitä ei ole enää myynnissä, mutta vastaavia on netissä The UV-Monitor -nimellä myynnissä mm. South Seas -yrityksessä. Artikkelin lopussa on lista muista UV-säteilymittareista markkinoilla. UV-säteilymittarilla voi mitata säteilyä kaikkialla maailmassa eli missä sitten milloinkin satut kulkemaan. Laitteeseen voi myös ohjelmoida oman ihotyyppinsä ja käytetyn aurinkosuojakertoimen, niin laite ilmoittaa koska on paras poistua auringosta vikkelään. Laite ilmoittaa joka tapauksessa koska auringossa on liian vaarallista (UV-indeksi yli 7, muutamana kesänä on Suomessa piipannut yli tämän lukeman). Yleensä kun UV-säteily on 3 on hyvä siirtyä käyttämään aurinkosuojaa. Lisätietoa UV-indeksistä: UV-indeksi. Ihon palamisen huomaa 16-24 tunnin kuluessa 10-20 minuutin altistuksesta vaarallisen korkealle UV-säteilylle.


Entäs se ihosyöpä?
Ihosyöpä kehittyy hitaasti. Asiat, joita teit 20 vuotta sitten vaikuttavat syövän kehittymiseen nyt. Syöpään vaikuttavat monet muutkin seikat kuin auringon UV-säteily, mm. ilman saasteet, ihon palaminen, sukurasitus eli geenit, tupakointi, alkoholinkäyttö, ravitsemus, ruuan lisäaineet, miten hyvin ihon oma korjausjärjestelmä toimii, lääkkeet, sairaudet, E-pillerit, hormonikorvaushoidot, hormonivalmisteet, kosmeettiset aineet, fotosensibiloivat aineet iholla (terva, piki, eräät kasvit, alkoholi, eteeriset öljyt), otsonikato jne.

Rusketus on ihon tapa suojautua haitalliselta UV-säteilyltä. Suojaavan rusketuksen kehittyminen vie 1-3 viikkoa ihon tummuudesta riippuen. Aloita siis auringonotto varovasti, vain 5-10 minuuttia ensimmäisinä päivinä, lisää auringossaoloaikaa vähitellen. Rusketuksen suojaava vaikutus kestää muutamia kuukausia.

Ihosyöpää esiintyy eniten päässä, kaulassa, kasvoilla, korvanlehdissä, käsissä, käsivarsissa, olkapäillä, selässä, miehillä rinnassa ja selässä ja naisilla säärissä.
Eniten ihosyöpää maailmassa on Australiassa. Ihosyöpä on yleisin syöpä Yhdysvalloissa.

Ihosyövän riskitekijät:
-vaalea iho, punaiset tai vaaleat hiukset
-vaaleat silmät
-iho palaa helposti
-luomet, pisamat ja syntymämerkit
-ulkotyö tai ulkoilmaharrastus
-runsas oleskelu auringossa lapsena
-vakava auringonpolttama
-suvussa ihosyöpää
-jo kerran sairastettu ihosyöpä
-solariumit ja aurinkolamput
-runsas auringonotto

Ihosyövän ennaltaehkäisy

-älä käytä aurinkolamppuja tai solariumeita
-vältä oleskelua auringossa päivän kuumimpaan aikaan, kun UV-indeksi on korkea
-käytä suojaavaa vaatetusta
-pysyttele varjossa
-tarkkaile luomia ja muutoksia ihollasi.
-jos jokin ihoalue muuttuu tai näyttää epätavalliselta kerro siitä lääkärillesi


Entäs D-vitamiini ja auringon syöpää estävä vaikutus?

Auringosta saa D-vitamiinia, joka auttaa ihoa taistelemaan syöpää vastaan. Älä käsitä tätä väärin. Enemmän ei ole parempi tässä asiassa. Saadaksesi tarvittavan määrän D-vitamiinia sinun tarvitsee olla auringossa ilman aurinkosuojaa* vain 15-20 minuuttia joka päivä. Aurinkoisella ilmalla auringosta voi saada D-vitamiinia jopa 10 000 ky (250 μg) 10 minuutissa, jos sinulla on vaalea iho. Pilvisellä ilmalla ihoa on hyvä paljastaa valolle 20-30 minuutiksi saadakseen D-vitamiinin tarpeesi tyydytettyä, sama pätee jos istut varjossa aurinkoisella ilmalla. UV-indeksin ylittäessä kolme on mahdollista saada auringosta 30 minuutissa yli 20 000 ky D-vitamiinia, jos ihosi on hyvin vaalea. Onneksi auringosta saatava D-vitamiini ei kaikki varastoidu, koska keho varastoi vain tarvittavan määrän. Kun ylitetään 20 000 ky:n (500 μg) raja, keho ei enää ota auringosta D-vitamiinia vastaan, vaan ylimäärä poistuu rasva-aineina. Kun iho on saanut tarvittavan päivittäisannoksensa D-vitamiinia, on loppupäiväksi hyvä levittää iholle aurinkosuoja, jos jatkaa auringossa oleilua. Jos ihosi on jo luonnostaan tumma, sinulla voi olla vaikeuksia saada riittävästi D-vitamiinia Suomen korkeudella. Riittävä tarkoittaa 800-1000 ky/päivä auringosta saatavaa D-vitamiinia.
Kesällä saadun rusketuksen katoaminen eli ihon muuttuminen valkoiseksi kertoo milloin D-vitamiini on hävinnyt kehostasi. Jos käyt talvella etelän auringossa et välttämättä tarvitse muuta D-vitamiinia ravinnosta niin paljoa. Aurinko on ihmisen ensisijainen D-vitamiinin lähde ja juuri auringosta saatava D-vitamiini on ihmisen terveydelle erityisen tärkeää. D-vitamiinin lisäksi saat ainakin 5-10 ihmisen terveydelle tärkeää ainesosaa, joita et saa ravinnosta.
*Huom! Suojakerroin 8 (SPF ) estää jo 90% D-vitamiinisynteesistä.

Entäs Suomen talvi?
Talvella aurinkoa ei aina edes näy kaikkialla Suomessa, siksi on tarpeen syödä 3-4 annosta (100g) lohta viikossa. (100g:ssa lohta on 12,5 μg D-vitamiinia.) Se riittää estämään D-vitamiinin puutteen talvella. Jos lohi ei maistu, 100g:ssa silakkaa on 17,1 μg, kantarellissä 12,8 μg D-vitamiinia. Kananmuna mainitaan myös hyvänä D-vitamiinin lähteenä, kuitenkin kanamunassa (50 g) on vain 1 μg D-vitamiinia eli sitä pitäisi syödä 5-15 kpl päivässä saadakseen tarvittavan määrän pelkästään kananmunista. Maitoon ja maitovalmisteisiin on lisätty vuoden 2010 aikana D-vitamiinia, joten 100 g:sta maitotuotetta saa nyt 1 μg D-vitamiinia, entisen 0,5 μg sijaan. Ole tarkkana että et saa liika-annosta, jos käytät paljon maitovalmisteita. D-vitamiinia on lisätty myös moniin juustoihin, juomiin, mehuihin ja karkkeihin.
Multivitamiinit ja D-vitamiinivalmisteet ovat hieman konstikkaita, sillä niistä voi saada liikaa rasvaliukoisia vitamiineja, joihin D-vitamiini kuuluu. Jos syöt rasvaista kalaa tai saat D-vitamiinia muusta ruuasta, älä nauti niiden lisäksi D-vitamiinivalmisteita.

D-vitamiini varastoituu elimistöön. Auringosta ja normaalista ruuasta ei voi yleensä saada liikaa D-vitamiinia. Vakava yliannostus on mahdollista vain jos nauttii D-vitamiinivalmisteita liikaa ja syö liikaa elintarvikkeita, joihin on lisätty D-vitamiinia. Liiallinen määrä on yli 1000 ky (25 μg ) vuorokaudessa. ( 1μg D-vitamiinia vastaa 40 ky)
Normaali-ihminen, joka viettää aikaa ulkona, syö kalaa tai kantarellejä ei tarvitse D-vitamiinivalmisteita yhtään mihinkään. Laitoshoidossa olevat vanhukset, pitkäaikaissairaat ja ihmiset, jotka eivät saa ollenkaan aurinkoa tai eivät syö ollenkaan kalaa ovat ainoat D-vitamiinivalmisteen kohderyhmät. Lisänä vielä Suomeen muuttaneet henkilöt, joiden ihonväri on hyvin tumma luonnostaan. Heille voi tulla D-vitamiinipuutoksia tumman ihonvärin takia.
D-vitamiinin päivittäinen saantisuositus on alle 50-vuotiaille 200 ky (5 μg), 51-70 -vuotiaille 400 ky (10 μg), raskaana oleville 400 ky (10 μg), yli 70-vuotiaille 600 ky (15 μg)


Lisätietoa netistä:
Cosmetic Database - aurinkosuoja-aineiden turvallisuus luokituksia (englanninkielinen) . Luokituksesta: 0 tarkoittaa toimimaton ja 10 toimiva, yleensä aurinkosuojat ovat jotain tältä väliltä.
EWG:n raportti – Yhdysvalloissa Enviromental Working Groupin uusimpia tutkimuksia aurinkosuojista vuodelta 2010 (englanninkielinen)
The Real Essentials. Englanninkielinen sivu auringosta, kalaöljyistä ja D-vitamiinista.
Do sunscreens cause skin cancer? Englanninkielinen sivu aurinkosuoja-aineista ja syövästä.
More bad news about sunscreen safty -nanoparticles Englanninkielinen sivu lisää huonoja uutisia nanopartikkeleista aurinkosuojissa.

UV-säteilymittareita ja muuta suojavarustetta:
Solar Light
UV Hawk
Sun IQ UV-mittarit, aurinkosuojat, lasten aurinkovaatteet
Ambientweather Oregon Scientific UV888A Personal UV Monitor

Jos olet kiinnostunut tekemään auringonsuoja-aineesi itse tässä luettavaa:
Maria Löfstedt ja Pálla Másdóttir: Naturkosmetik - som du kan göra själv, 2004

Auringonotosta yleisesti:
Michael F. Holick, Ph.D., M.D: Schützendes Sonnenlicht - Die heilsamen Kräfte der Sonne, 2005
Jean-Luc Senninger: Les bains d'air et de soleil - guide pratique d'héliothérapie, 2003

Muuta aiheeseen liittyvää:
Vitamiinit, kivennäisaineet ja hivenaineet