15.1.22

Karanteeni ja Omikron -variantti

 

Sana tulee italian kielen sanoista quaranta giorni eli 40 päivää. Mustan surman riehuessa Euroopassa Italian Venetsiassa annettiin määräys että laivojen tuli olla tuo aika karanteenissa, ennekuin ne saivat rantautua satamaan.


Tätä ennen tiettyä eristysjaksoa sairaille tai epäpuhtaille on käytetty Raamatun aikoina ja myös Koraanissa mainitaan karanteeni. Todennäköisesti käytäntö oli vallalla myös muualla maailmassa. Yleensä eristetty vietti tietyn eristysajan yksin omassa majassaan ja kun hän oli parantunut tai ns. puhdas epäpuhtauksista hän sai tulla takaisin muun yhteisön pariin. Yleensä yhteisön parantaja tai päämies tutki ensin että eristetty oli todella parantunut ennen paluutaan muiden yhteisön jäsenten pariin.


Sairaat ihmiset ja eläimet eristettiin terveistä ja näin pyrittiin estämään tautien leviäminen. Nykyään karanteenimääräykset vaihtelevat maittain ja  Covid-taudin aikana erilaiset karanteenitoimet ovat olleet runsaasti käytössä.


Japanissa on tutkittu omikron –viruksen tarttuvuutta ja todettu että se tarttuu parhaiten 3-6 päivän kuluttua taudin saamisesta.  On huomattu että omikron –viruksen kantaja voi levittää tautia myös paljon pitempään. Tämä tieto on saatu koronatestien avulla. Joskus vie paljon pitemmän ajan ensimmäisen negatiivisen koronanäytteen antoon, jopa viikkoja tai kuukausia.  Vaikka ihminen tuntee itsensä terveeksi, hän ei välttämättä sitä ole.


Siispä mielestäni ajatus koronakaranteenin lyhentämisestä on täysin edesvastuutonta, varsinkin jos lyhennyksiä suunnitellaan ihmisille, jotka toimivat terveyden- ja sairaanhoidossa.


Tässä suora lainaus WHO:n toimintaohjeista maille ja kansalaisille koskien Omikron-muunnosta. Suomennos englanninkielisen tekstin jälkeen.


Recommended actions for countries 

As Omicron has been designated a Variant of Concern, there are several actions WHO recommends countries to undertake, including enhancing surveillance and sequencing of cases;  sharing genome sequences on publicly available databases, such as GISAID; reporting initial cases or clusters to WHO; performing field investigations and laboratory assessments to better understand if Omicron has different transmission or disease characteristics, or impacts effectiveness of vaccines, therapeutics, diagnostics or public health and social measures.  More detail in the announcement from 26 November.  

Countries should continue to implement the effective public health measures to reduce COVID-19 circulation overall, using a risk analysis and science-based approachThey should increase some public health and medical capacities to manage an increase in cases.  WHO is providing countries with support and guidance for both readiness and response.  

In addition, it is vitally important that inequities in access to COVID-19 vaccines are urgently addressed to ensure that vulnerable groups everywhere, including health workers and older persons, receive their first and second doses, alongside equitable access to treatment and diagnostics.  

 

Recommended actions for people 

The most effective steps individuals can take to reduce the spread of the COVID-19 virus is to keep a physical distance of at least 1 metre from others; wear a well-fitting mask; open windows to improve ventilation; avoid poorly ventilated or crowded spaces; keep hands clean; cough or sneeze into a bent elbow or tissue; and get vaccinated when it’s their turn.  

WHO will continue to provide updates as more information becomes available, including following meetings of the TAG-VE. In addition, information will be available on WHO’s digital and social 

 

SUOMENNOS


Suositellut toimenpiteet maille


Koska Omikron on nimetty huolestuttavaksi variantiksi, WHO suosittelee maille useita toimia, mukaan lukien tapausten seurannan ja jäljityksen parantaminen; genomisekvenssien jakaminen julkisesti saatavilla olevissa tietokannoissa, kuten GISAID; ensimmäisten tapausten tai klustereiden ilmoittaminen WHO:lle; kenttätutkimusten ja laboratorioarvioiden tekeminen ymmärtääkseen paremmin, onko Omikronilla erilaisia ​​tartunta- tai sairausominaisuuksia tai onko sillä vaikutusta rokotteiden, terapian, diagnostiikan tai kansanterveydellisten ja sosiaalisten toimenpiteiden tehokkuuteen. Tarkemmin tiedotteessa 26.11.


Maiden olisi jatkettava tehokkaiden kansanterveystoimenpiteiden täytäntöönpanoa COVID-19-viruksen yleisen leviämisen vähentämiseksi käyttämällä riskianalyysiä ja tieteeseen perustuvaa lähestymistapaa. Niiden pitäisi lisätä kansanterveys- ja lääketieteellisiä valmiuksia hallita tapausten lisääntymistä. WHO tarjoaa maille tukea ja ohjausta sekä valmiudessa että reagoinnissa.


Lisäksi on elintärkeää, että COVID-19-rokotteiden saatavuuden epätasa-arvoon puututaan pikaisesti, jotta varmistetaan, että haavoittuvat ryhmät kaikkialla, mukaan lukien terveydenhuollon työntekijät ja iäkkäät ihmiset, saavat ensimmäisen ja toisen annoksensa sekä tasavertaisen pääsyn hoitoon ja diagnostiikkaan.

 

Ihmisille suositellut toimenpiteet


Tehokkain askel, jonka yksilöt voivat tehdä COVID-19-viruksen leviämisen estämiseksi, on pitää vähintään metrin fyysinen etäisyys muihin; käyttää hyvin istuvaa maskia; avaa ikkunat ilmanvaihdon parantamiseksi; vältä huonosti tuuletettuja tai ruuhkaisia ​​tiloja; pitää kädet puhtaina; yskiä tai aivastaa taivutettuun kyynärpäähän tai nenäliinaan; ja ottaa rokotuksen kun on heidän vuoronsa.


WHO jatkaa päivitysten toimittamista, kun lisätietoja tulee saataville, mukaan lukien seuraavat TAG-VE:n kokoukset. Lisäksi saatavilla on tietoa WHO:n digitaalisista ja sosiaalisista asioista.

11.1.22

Lapsen psyyke ja korona-aika

 

Monet tahot tuntuvat olevan huolissaan koronarajoitusten vaikutuksesta lapsen kehitykseen. Hyvää asiassa on että lapsen etua ajatellaan, mutta on hyvä miettiä kuka oikeasti pitää huolta lapsesta ja miten lapsesta pidetään huolta.  Onko kyseessä todellinen syy vai tekosyy tehdä asioita.


Lapsen psyyke on vielä keskeneräinen ja kehittyy omaa tahtiaan erilaisissa vuorovaikutussuhteissa. Psyykkiselle kehitykselle on tärkeää että lapsi saa myös omaa tilaa, eikä häntä kiidätetä harrastuksesta toiseen minuuttiaikataululla. Lasta on hyvä kuunnella, mutta lapsi ei ole viimekädessä se henkilö, joka tekee päätökset.  Vastuu lapsen toiminnasta on vastuullisilla aikuisilla.


Viime aikoina on näyttänyt siltä että koronarajoituksissa mennään lapsen ehdoilla. Tämä ei ole hyväksi lapsen psyykelle. Jos lapsi saa aina tahtonsa läpi kasvatetaan ihminen, joka ei osaa ottaa muita huomioon lainkaan. Tällä on peruuttamattomat vaikutukset lapsen itsetuntoon ja myöhempään elämään. Lapsen kasvattamisessa rajat ovat sitä todellista rakkautta. Ne voivat tuntua ahdistavilta, mutta elämässä on aina sillä tällöin tapahtumia, jotka eivät ole mukavia. Jos lapsi ei opi käsittelemään ahdistusta, hän masentuu pienenkin vastoinkäymisen tullessa vastaan. Jos lapsi kasvaa täysin rajoitta, hänestä ei tule yhteiskuntakelpoista kansalaista. Vanhan viisauden mukaan vastukset tekevät ihmisestä vahvemman ja hänen psyykestään tulee kestävämpi.


On osattava erottaa mikä on lapsen etu oikeasti ja mikä on lapsen halua saada tai tehdä jotain, mikä ei välttämättä ole hänelle hyväksi. Useimmat lapset ymmärtävät miksi säätöjä ja määräyksiä sekä rajoituksia on olemassa. Ne ovat olemassa sen vuoksi että ne tuovat yhteiskuntaan turvaa ja toimintaympäristön, jossa asiat toimivat tietyn kaavan mukaan. Lapsen elämään tietyt rutiinit tuovat turvallisuutta ja jatkuvuuden tunteen. Rajoitukset eivät ole rangaistuksia, joista lapset kärsivät. Lapset ymmärtävät rajoitusten tarpeellisuuden. Kysymys kuuluu ymmärtävätkö aikuiset?


Mietittäessä entisaikojen lapsia, lapsuus oli lyhyt ja työt alkoivat heti kun kynnelle kykeni. Nykymaailmassa lapset saavat yleensä olla lapsia kauemmin ja heillä on mahdollisuus koulutukseen ja parempaan elämään. Nykymaailman haasteet psyykelle ovat muita uhkia.  Nettimaailman raadollisuus, TV:n lapsille sopimattomat ohjelmat ja huono kaveripiiri sekä vanhemmat, jotka eivät osaa olla vanhempia, muutamia mainitakseni. Lapset, joutuvat näkemään ja kuulemaan asioita, joita he eivät vielä pysty täysin käsittelemään.  Sitten on vielä korona.


Jos muistellaan sota-aikaa, silloin ilmassa oli jatkuva epävarmuus, pelko ja huoli. Silti lapset selvisivät siitä. Koulunkäynti saattoi olla täysin retuperällä, omassa suvussani on ihmisiä, jotka eivät ehtineet käydä kuin 1-2 luokkaa.  Silti he pärjäsivät elämässä, oppivat lukemaan ja laskemaan sekä hankkivat ammatin. Heitä ei viety harrastuksiin, eikä kukaan ollut huolissaan heidän liikunnallisesta kehityksestään tai muustakaan kehityksestä.


Onkin hyvä miettiä kumpi on lapsen edun mukaista. Se että hän sairastuu vakavasti (long covid), levittää tautia koululuokissa, tartuttaa sen opettajiin, perheeseensä ja sitä kautta aiheuttaa epidemiatilanteen pitkittymisen vai se että hän on muutaman kuukauden pois koulusta? Onko lapsi koulua varten vai koulu lasta varten?


Entä mikä on yhteiskunnan edun mukaista? Se että nähdään hirveästi vaivaa näpertelemällä asioiden parissa, jolla ei ole suuressa mittakaavassa juurikaan merkitystä vai tehdäänkö oikeasti sellaisia toimia, joilla on.


Vuosia psykologiaa ja psykiatriaa opiskelleena ja jo vanhempana ihmisenä sanoisin että koronakaranteenilla ei ole lapsen psyykelle mitään merkitystä. Sen sijaan se haastaa vanhempien psyyken. Osaatko oikeasti olla lapsellesi turvallinen ja rajat asettava vanhempi? Vai sysäätkö vastuun mieluummin koululle, päiväkerhoille, harrastuksille tai jollekin muulle, kunhan ei itse tarvitse kohdata lasta oikeasti. Entä miten kohtaat lapsen? Onko lapsi sinulle oman minäsi jatke, kohde, suorittaja tai välttämätön paha, jolle ei jää aikaa? Vai onko lapsi ilon lähde, jonka kehitystä tuet ja kannustat? Opetat pois pahoilta tavoilta ja kannustat hyvään? Jokainen lapsi on yksilö, tunnetko omasi? Koronakaranteeni on loistava tilaisuus tutustua lapseesi, jos et ole sitä vielä tehnyt.


Lapset ovat voimavara, heillä on ehtymätön mielikuvitus ja into, jopa karanteenissa. Joskus hiljentyminen, yksinolo ja omien ajatusten kuuntelu on lapselle kehittävämpää kuin ainainen härdelli, kilpailuhenkisyys ja liiallinen määrä virikkeitä. Lapsi on luontaisesti liikkuva, hän keksii kyllä tapoja liikkua kotona ja ulkona jos häntä siihen rohkaistaan.  Kaiken toiminnan ei tarvitse olla ohjattua. Lapsen on hyvä oppia ohjautumaan ihan itse. Oma-aloitteiset pärjäävät yhteiskunnassa huomattavasti paremmin, kuin ne, jotka odottavat koko ajan että joku ohjaa heitä. Itsenäiset lapset osaavat myös asettaa rajoja itselleen.


Tässä vaiheessa joku varmaan vetää esiin kognitiivisen kortin ja sen miten eri tasoilla eri lapset ovat ja miten heikommin oppivat eivät selviä. Tämä voi tulla jollekulle yllätyksenä, mutta ei kannettu vesi kaivossa pysy. Lapsen älykkyystason pysyy melko lailla samana lapsuudesta aikuisuuteen. Kasvatuksella ja ympäristöllä pystyy asiaan hieman vaikuttamaan, mutta se epämiellyttävä totuus on, että jos on fiksu lapsena, on useimmiten fiksu aikuisena ja päinvastoin. Aivoja pystyy harjoittamaan, mutta geenit määräävät mihin asti kukin yltää. Sopivasti haasteita niin lapsi ylittää itsensä, liian vähän haasteita lapsi tylsistyy ja liikaa haasteita lapsi joko kysyy apua tai lannistuu, riippuen siitä minkälainen psyykkinen kestävyyskyky hänellä on.


Jos mietitään kotioloja, niin en vaihtelevat ja ovat aina vaihdelleen. Toisella on asiat paremmin kuin toisella. Koronakaranteeni voi paljastaa lapsen kotioloista paljon sellaista, mikä olisi muuten jäänyt huomaamatta. Selviää millaista tukea perhe sosiaalisesti tarvitsee. Opettaja voi huomata etäopetuksen aikana oppilaasta jotain mikä vaatii ilmoitusta sosiaalitoimeen. On lapsen etu, että hän saa apua ajoissa.


Siitä että lapsi ei ole saanut kokea päättäjäisjuhlia tai koulun juhlia ei kukaan ole vielä saanut traumaa. Itse olin sairaana koko ylioppilaskevään kirjoitusten jälkeen ja mitään ongelmia psyykelle ei siitä ole vanhemmiten koitunut. Monet muutkin juhlat olen joutunut sairauksien takia jättämään väliin. Tämä on vain elämää, ei sen enempää, koettakaa ymmärtää. Juhlat eivät ole elämän päätarkoitus, jos näin ajatellaan, ollaan aika pahasti harhateillä.


Jos päädytään siihen että kouluja pidetään väkisin auki, koronatapauksista huolimatta, päädytään siihen että koululuokkia joudutaan sulkemaan opettajapulan vuoksi. Toinen asia mihin päädytään, jos paikkakunnalla on yksi tai muutama iso työnantaja on että vanhempien työpaikka voidaan joutua sulkemaan korona-altistuksen takia. Kolmas asia, mihin päädytään, on vanhempien mahdollinen vakava sairastuminen. Onko siis parempi että lapsi saa ohjattua opetusta etänä vai se että opetusta ei ole lainkaan ja että vanhemmat ovat sairauden vuoksi kykenemättömiä huolehtimaan jälkikasvustaan? Neljäs asia, mihin päädytään, on se 2 vuotta jankattu asia terveydenhuollon kuormittumisesta tai tässä tapauksessa ehkä pitää jo puhua vakavasta ylikuormituksesta tai siitä että hoitoa ei enää saisi lainkaan. Sillä jos tartunnat lähtevät yhtäkkiseen nousuun kouluissa, mikään terveydenhuollon kapasiteetti ei riitä. Vai onko tarkoitus että oppilaat toimivat näytteenottajina ja koronajäljittäjinä sivuharrastuksenaan? Viides asia, ja se tärkein, on koronatartuntojen räjähdysmäinen leviäminen lasten keskuudessa, siinä vaiheessa ei enää koulujen sulkeminen pysty pysäyttämään tilannetta. Onko lapsille jo olemassa oma koronasairaala?


Kun hyviä ratkaisuja ei ole, on mietittävä mikä olisi sellainen ratkaisu, mikä ei pahenna tai pitkitä tilannetta entisestään. Pitkittynyt tilanne luo tilaa uusille koronavarianteilla nostaa päätään.


7.1.22

Laumasuojaavaa dystopiaa kohti

 

Kolmen vuoden ajan koronavirus on varjostanut yhteiskuntia maailmalla. Luulisi että kolmessa vuodessa olisi opittu jotain.  Näyttää siltä että ei ole opittu mitään.


Ensimmäinen toimenpide vakavan tartuntataudin uhatessa on yleensä rajoittaa kontaktien määrää. Valitettavasti yhteiskunnassa on aina niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä mitä sana rajoittaa tarkoittaa. Heidän mielestään heillä on oikeus mennä ja tulla ihan miten tahansa. Keksitään aina jotain millä voi kiertää rajoituksia. Sen seurauksena koronavirus leviää hallitsemattomasti.


No, kun rajoituksia ei saatu kunnolla aikaiseksi, sillä on seurauksia. Jos tarpeeksi paljon ihmisiä on sairaana, yhteiskunta alkaa rajoittaa itse itseään.  Asiat vain lakkaavat toimimasta. Käyhän se näinkin. Saadaan aikaan kunnon pakkosulku ja yhteiskunta, jossa mikään ei toimi, kun suurin osa porukasta on sairaana.


Luulisi että kolmessa vuodessa olisi saatu aikaan jo se kuuluisa ”laumasuoja”.  Itse en ymmärrä mitä kyseisellä termillä haetaan jatkuvasti muuntuvan tartuntataudin ollessa kyseessä. Luonnossa laumasuoja tarkoittaa sitä että kun on tarpeeksi iso lauma, lauman heikoimmat jäävät saalistajien armoille ja siten muu lauma selviää, uhraamalla heikoimmat. Koronan suhteen laumasuoja ilmeisesti tarkoittaa sitä että tauti vaan tarttuu laumaan aina uudelleen ja uudelleen.  Tulee uusi muunnos ja taas muutama heikompi kuolee pois. Kun tulee taas uusi muunnos, rokotukset eivät tehoa.


Rokotusväli näyttää koko ajan lyhenevän. Silti tartuntamäärät eivät laske yhtään, päinvastoin. Onkohan kukaan koskaan osallistunut tilastotieteen kurssille? Siellä opiskellaan tilastoja ja niiden tulkitsemista. Entä onko kukaan koskaan osallistunut todennäköisyyslaskennan kurssille? Entä onko yleensä harrastanut matematiikkaa?  Kuten yhteenlaskua 1+1.  Sanottiin että kun rokotuskattavuus saadaan tiettyyn prosenttimäärään tartunnat alkavat laskea. Näin ei ole tapahtunut.  Sitten kerrottiin että kun kaksi rokotusta on annettu tartunnat alkavat laskea. Näin ei ole tapahtunut. Nyt mennään jo kolmella ja neljällä rokotteella ja ilmeisesti jossain maissa jo on menossa viidennet annokset (jos ei vielä ole niin kohta on). Siltikään tartunnoissa ei ole tapahtunut laskua. Olisiko aika tarkastella tätä asiaa kriittisesti? Näyttäisi siltä että yksikään rokote ei suojaa tartunnalta. Kun tämä asia tuli selväksi, puhe muuttui siihen että ei ole tarkoituskaan että rokote suojaa tartunnalta. Sanottiin että rokote suojaa vakavalta taudilta. Sitten selvisi että rokotettuja oli vakavasti sairaana teholla. Sanottiin että mikään rokote ei ole sataprosenttinen.


Tässä voisi ottaa oppia vanhasta viisaudesta. Jos tekee kaiken aina samalla tavalla, päätyy samaan lopputulokseen. Jos mikään yhtälössä ei muutu, ei muutu lopputuloskaan.


Kun huomattiin että asialle ei voitu mitään, heitettiin kintaat naulaan ja kirves kaivoon. Lakattiin testaamasta. Näin saatiin tartuntamääriä alemmas. Asiaa selitettiin sillä että käsiä tarvitaan rokottamiseen. Mihin tällä vimmatulla rokottamisella pyritään? Kun pitäisi tehdä se ensimmäinen toimenpide eli pistää koko yhteiskunta täyssulkuun. Ei ole mitään järkeä kurittaa muutamaa alaa ja antaa taudin siinä sivussa levitä hallitsemattomasti.


Tiedän että on ihmisiä, jotka eivät usko että mitään koronavirusta on olemassakaan. Ne ovat näitä nenäkkäin istuvia maskittomia ihmisiä huoltoasemilla, R-kioskeissa ja muissa paikoissa, joissa jotain istuimien tapaisia on. He eivät välitä koronaviruksesta. Valitettavasti koronavirus ei erottele sitä uskooko joku siihen vai ei.  Se tarttuu sekä uskovaisiin että ateisteihin.


Hyviä asioita on että koronakotitestejä on kohta taas saatavilla ja niille, jotka eivät pidä nenänäytteenotosta on tullut kielestä otettava pikatesti. Sama 15 minuutin odotusaika, ennen kuin tuloksen saa selville. Näillä mennään nyt tässä dystopiassa, kun monilla paikkakunnilla viralliseen testiin on päivien jono.  Kohta kaikkeen muuhunkin on päivien jono.


Toinen hyvä uutinen on että omikron -variantti koronaviruksesta ei iske ihan niin ärhäkkäästi keuhkoihin kuin delta –variantti. Se, ei tarkoita sitä etteikö omikron voisi aiheuttaa vakavaa tautia. Osa selviä lievillä oireilla ja osa saa long covidin eli pitkäaikaisen taudin, joka voi kestää kuukausista vuosiin tai ikuisesti (kukaan ei tiedä vastausta tähän). Tämän taudin voivat saada myös lapset. Mikä taas ei ole hyvä uutinen.


Mitä tulee epidemian loppumiseen, en todellakaan alkaisi tässä vaiheessa kun tartuntoja on enemmän kuin koskaan, vetelemään mitään johtopäätöksiä hatusta. Toki kun kaikki ovat sen kerran sairastaneet, niin sitten ei tule niin yllätyksenä että sen voi sairastaa toisen, kolmannen, neljännen jne. kerran oli sitten rokotus tai ei. Virus on levinnyt niin laajalle, että todennäköisesti se on seuranamme aina jonkin variantin muodossa ikuisesti tai kunnes ihmiskunta alkaa systemaattisesti rajoittaa syntyvyyttä, sille tasolle että maapallon kantokyky sen kestää. Tämä vie vain sellaiset 200 vuotta, jos aloitetaan nyt.  


Äiti alkaa olla hyvin vihainen.  Jos mamma pääsisi puikkoihin, niin ohjeet olisivat ne välttämättömät eli:

1)      Lockdown eli yhteiskunnan täyssulku, ulkonaliikkumiskielto. Vain välttämättömät asiat saa hoitaa (ruoka, lääkkeet) kerran viikossa ja vain yksi perheenjäsen hoitaa tehtyään ensin negatiivisen koronatestin kotona.

2)      Kaikki penskat etäopetukseen ja kaikki lasten harrastuspaikat kiinni.

3)      Myös kaikki aikuisten harrastuspaikat kiinni.

4)      Kaikki lento- ja laivaliikenne seis ja rajat kiinni.

5)      Maskipakko julkisille paikoille sisätiloihin ja ulkotiloihin. Ilman maskia ei asiaa mihinkään.

6)      Tarpeeksi pitkä karanteeni sairastuneille, että eivät lähde heti levittämään tautia uudelleen, eivätkä heti sairastu uudelleen (immuunijärjestelmä ei toivu 5 päivässä), mielellään se 40 päivää (historia opettaa).


Näitä pikkutoimia 2-3 kuukauden ajan, niin eiköhän tartunnat ala laskea. Jos tässä ajassa ei ala laskea, niin sitten kovennetaan toimia.  


Mikäli mennään vain liirum-laarum soutaa-huopaa  rajoituksilla niin tartunnat tulevat jatkamaan nousuaan ja saadaan hyvin vihaisia ex-yrittäjiä. Mikään tästä ei paranna osallistumisprosenttia aluevaaleissa piirun vertaa, jos siinä vaiheessa nyt on enää äänestyskykyisiä kansalaisia pystyssä.


Mitä tulee asioista tiedottamiseen. Soppakauhassa on kiinni liian monta kokkia, joiden keittotaidosta en ole enää kolmen vuoden jälkeen vakuuttunut. Kansalaisena kaipaisin selkeitä ohjeita ja ne voisi kertoa vaikka joka päivä iltauutisissa kuten säätiedot. Näin ei jäisi keneltäkään mitään epäselväksi. Paitsi niiltä, joita eivät uutiset kiinnosta tai jotka eivät omista mitään masiinaa, joista niitä voi katsoa. Nyt ohjeet ovat niin sekavat että kukaan ei ota niistä mitään selvää. Kun tästä valittaa niin sanotaan että vastuu on kansalaisilla.


Vastuullisena kansalaisena pysyn siis kotona ja olen hiljaa, kun en mistään mitään ymmärrä. Annetaan siis koronavirusvarianttien riehua ja pidetään dominopalikoiden lailla kaatuvaa yhteiskuntaa pystyssä väkisin, kun ei suostuta myöntämään että pieleen meni.


Katsokaa kokonaisuutta. Kun kaikki katsovat vain omaa etuaan, kukaan ei näe napaansa pidemmälle. On aika laajentaa horisonttia. Rajat ovat rakkautta. Rajoitukset luovat turvaa.