Tulisijat - lämmitys, hoito ym.

Iloisesti takassa räiskyvä tuli on ollut pitkään kodin ja perheen symboli. Sitä se on edelleenkin, vaikka monet asiat ovat sitten alkuaikojen muuttuneet. Ennenvanhaan tulisija muurattiin paikoilleen taloa rakennettaessa tai liitettiin myöhemmin, mikä oli kallista hommaa. Nykyään kodikkaaseen lämpöön on monia mahdollisuuksia. Edelleenkin muurarit muuraavat tulisijoja mittatilauksena tai asentavat valmismalleja. Tulisijan voi ostaa myös tehdasvalmisteisena, puu- tai jopa kaasuversiona. Sähkötakkojakin on. Jos päätät asentaa tulisijan itse, sinun täytyy olla todella varma omasta muuraustaidostasi.
Tulisijan voi sijoittaa melkein mihin hyvänsä huoneeseen, yleensä olohuoneeseen, keittiöön, makuuhuoneeseen tai takkahuoneeseen.
Tässä jutussa en käsittele saunaa, saunan löydät klikkaamalla tästä Sauna & kiuas - lämmitys, hoito ja ongelmia
Tulisijan asentaminen vaatii rakennus- tai toimenpideluvan tai hankeilmoituksen, riippuen tapauksesta. Varmista asia oman kunnan rakennusviranomaisilta. Asennuksessa on noudatettava myös voimassa olevia määräyksiä ja valmistajan käyttöohjetta.

Avotakka
Suosittu takkamalli Keski-Euroopan linnoissa 1000-luvulla. 1600-luvulla avotakka rantautui Suomeenkin. Se sijoitettiin yleensä kulmaan, josta lämpö leviäisi hyvin huoneeseen. Takan yläosa holvattiin savua kokoavaksi kahaksi, keittoastiaa varten pystytettiin takan sivuun raakku tukitankoineen. 1900-luvun alussa avotakka koki uuden tulemisen kaupunkilaiskodeissa. Tilanpuutteen takia takka upotettiin mahdollisimman paljon seinän sisään. 1970-luvulla avotakkoja laiteltiin asuntojen asuttuihin kellarikerroksiin ja saunaosastojen takkahuoneisiin. Koska ilmanvaihto oli painovoimainen avotakka toimi eräänlaisena ilmastointilaitteena, joka auttoi kostean ilman poistamisessa ja hieman lämmittämisessäkin.
Avotakassa ei saa polttaa kuusta, mäntyä, haapaa tai pajua, koska niistä lentää helposti kipinöitä. Koivu ja leppä ovat hyviä. Puut ladotaan avotakkaan yleensä pystyyn, silmän iloksi. Heti kun puut alkavat palaa, lämpö säteilee tilaan. Kun lämmitys lopetetaan, lämpökin lakkaa.
Muut vaihtoehdot ovat miltei kokonaan syrjäyttäneet avotakan. Syynä tähän on ollut avotakkojen suuri puunkulutus suhteessa saatuun lämpömäärään. Avotakka on ihan kiva kesätakka makkaroiden lämmittelyyn, mutta muuhun lämmittämiseen siitä ei ole. Avotakan voi hankkia mökin sisäkoristeeksi. Avotakkaa voi käyttää myös tuomaan huoneeseen raikkautta polttamalla siinä sitruunakuoria, kuusenkäpyjä tai yrttejä.
Kuitenkin jos avotakka on jo olemassa, ei sitä purkamaankaan suoralta kädeltä pidä ruveta. Puiden toisenlaisella asettelulla, avotakasta saa hieman enemmän irti. Puut laitetaan mahdollisimman lähelle tulipesän etureunaa ja vaakaatasoon hieman ristikkäin. Vaarana tässä on kipinöiden lentely ja kekäleiden tippuminen lattialle. Kipinäsuojus palamattomasta materiaalista auttaa hieman. Turvallisempi vaihtoehto on hankkia avotakkaan takkasydän, jolloin siitä tulee kiertoilmatakka.

Kaakeliuuni
Monissa vanhoissa suomalaiskodeissa oli tällainen ja on vielä edelleenkin. Kaaliuunissa on muurattu tulisija ja kuori, joka koostuu lasitetuista kuppikaakeleista. Kaakeliuunin lämpeneminen ottaa aikansa. Kerralla poltetaan yleensä täysi pesällinen puita tai kaksi pesällistä. Kun hiillos on sammunut, luukut laitetaan kiinni. Lämpö leviää hitaasti uunin tiilimassaan ja varautuu sinne. Kaakeliuuni pitää huoneen lämpimänä noin vuorokauden tai yön yli kovilla talvipakkasilla.

Kamiina
Kamiina on nopea. Se tuottaa lämpöä niin kauan kuin siinä on poltettavaa. Kun kamiina sammuu, lämmöntuotto loppuu. Kamiina laitetaan puita täyteen ja kun pesällinen palaa hyvin, suljetaan ilmanottoluukku hyvin pienelle, lähes kiinni. Puiden pitää palaa kytemällä. Puuta poltetaan hitaasti ja pieninä kertamäärinä. Hyvän kamiinan saa palamaan kytemällä useita tunteja ja jopa yön yli. Ennen niitä käytettiin kírkoissa ja kokoustiloissa. Kaminan haittapuolena on savupiipun pikeytyminen, syynä tähän on pienellä ilmamäärällä lämmittäminen. Siitä taas seuraa vedon huonontuminen ja nokipalon vaara. Kamiinaa, jossa on suuri lasiluukku, kutsutaan takkakamiinaksi. Kamiina sopii hyvin kesämökin lämmönlähteeksi, pieniin tiloihin ja tilapäislämmittimeksi.

Kiertoilmatakka, sydäntakka
Toimii niin että kierrättää ilmaa venttiileistään huonetilaan. Kiertävän ilman määrää voidaan säädellä. Lämmintä saadaan aikaiseksi nopeasti, lämpö ei säily niin pitkään kuin varaavassa takassa. Sopii hyvin kesämökille lämmönlähteeksi.

Leivinuuni
Leivinuunin voi lämmittää kuusella, männyllä, koivulla ja haavalla. Kuusta ja mäntyä pidetään parhaina. Leivinuuni varaa lämpöä yleensä tehokkaammin kuin takat. Kylmää leivinuunia lämmitetään aluksi varovasti, että ei tule halkeamia. Puhdista aina ensin tuhkapesä. Puut ladotaan uuniin ja sytytetään uunin suulta. Anna suuluukun olla auki niin kauan että puut palavat hyvin. Ilma-aukot saavat olla koko lämmityksen ajan auki. Kun puut ovat palaneet kekäleeksi, ne vedetään eteen ja suuluukku laitetaan kiinni. Kun kekäleet ovat hiipuneet, ne vedetään hiilipesään eli tuhkauuniin. Hiilipesän peltiä pidetään auki hetken että häkää ei tule huoneeseen. Savupelti ja ilmaluukut suljetaan noin 10-15 min kuluttua. Uunin lämmön annetaan tasaantua noin puolisen tuntia. Leivinuuni lämmitetään aina kuumaksi, eli käytännössä noin 250°C:ksi. Leivinuunien lämmitysaika on yksilöllistä uunista riippuen, oikean ajan oppii vain lämmittämällä ja kokemuksella. Uunin lämpömittari antaa viitteellisen arvon, arina on aina kuumempi kuin uunissa oleva ilma.
Leivinuuni puhdistetaan juuri ennen paistamista kostealla lehti- tai männynoksaluudalla. Jos kesällä ei tullut kerppuja tehtyä, niin kaupan pakastealtaasta voi ostaa saunavastan, jota voi käyttää myös tähän tarkoitukseen. Laitat vastaan vain pitkän varren.
Uunin takaosa on kuumempi kuin etuosa, joten sijoita pitkän paistoajan vaativat ruuat taakse ja lyhyen eteen.
Leipomispäivänä muuta lämmitystä voi vähentää, sillä uuni pitää talon lämpimänä monta päivää. Leivinuunin etuihin kuuluu vielä se että sitä ei sähkökatkokset haittaa.
Kun leivinuunin kerran lämmittää samalla kertaa kannattaa tehdä vähän suurempikin taikina ja leipoa niin pullat kuin leivät. Ylimääräiset voi aina pakastaa. Leivinuunissa voi leipoa kakkuja ja pitsaakin. Jälkilämmöllä voi haudutella pataruokia ja laatikoita. Pari päivää lämmityksen jälkeen leivinuuni soveltuu vielä yrttien, kasvisten ja hedelmien kuivatukseen.
Todelliselle leipomisen ja ruuanlaiton ystävälle leivinuunia ei korvaa mikään.

Puuliesi, puuhella
Puulieden voi lämmittää männyllä, kuusella, koivulla ja haavalla. Lieden yhteydessä oleva paistinuuni tai/ja leivinuuni kuumenee samalla. Samoilla puilla tulee hoidettu useampi asia. Puuliedessä voi olla myös vaihtopelti, jolla voi valita käyttääkö uunia vai liettä. Puulieteen voi kuulua myös lämpökaappi, jota käytetään leipien nostattamiseen, ruokien lämpimänä pitämiseen tai korppujen ja yrttien kuivattamiseen.
Puulieden lämmittämiseen käytetään pienempiä pilkkeitä kuin takkojen tai uunien lämmittämiseen. Pituus 20-25 cm. Pilkkeet ladotaan tulipesän etuosaan. Kun tuli on saatu lieteen syttymään, lähennetään peltejä. Kun liesi on kuumentunut yksi tai kaksi pilkettä kerrallaan riittää puun lisäykseksi. Pilkkeitä on lisättävä säännöllisesti että liesi pysyy lämpimänä ruuanlaiton ajan. Tulipesän luukut pidetään kiinni keittämisen aikana. Tuhkasäiliön luukku toimii vetoventtiilinä. Sitä pidetään raollaan vain sen verran että huminaa ei kuulu. Heti kun palaminen on loppunut, vedetään savupellit kiinni. Etummaisia keittolevyjä käytetään ruuan keittämiseen ja takimmaisia jälkikypsytykseen tai hauduttamiseen. Puuliesi sopii ruuan keittämiseen, paistamiseen, pariloimiseen ja hauduttamiseen sekä leipomiseen. Se sopii erinomaisesti kesämökin tulisijaksi ja lämmönlähteeksi. Puuliesi on myös monen intohimoisen ruuanlaittajan unelma.

Pellettitakka
Takka voi olla pelleteillä lämpiävä tai sitten takkaa on hankittu lisäosa, jolla mahdollistetaan pellettilämmitys. Pelletti on valmistettu 100%:sti sahanpurusta, joka on puristettu kasaan. Pelletistä muodostuu noin 10-20 kertaa vähemmän tuhkaa kuin tavallisen puun polttamisesta. Pelletti palaa yleensä puhtaasti ja ei muodosta juurikaan savukaasua.

Pystyuuni eli pönttöuuni eli pystymuuri
1400-1500-luvuilla Suomeen saapui uutena lämmitysmuotona Euroopasta pystyuuni. Siinä liekit löivät suoraan ylöspäin, aina savupiippuun asti ja siitä ulkoilmaan. Tiilikattoisessa ja kivirakenteisessa talossa tämä vielä jotenkin menetteli, mutta Suomen pärekatoille pystyuuni oli kova paikka. Taisi moni puutalokin palaa, kun innokkaasti talvella lämmitettiin. Kerralla poltetaan yleensä täysi pesällinen puita tai kaksi pesällistä. Kun hiillos on sammunut, luukut kiinni. Lämpö leviää hitaasti uunin tiilimassaan ja varautuu sinne. Pystyuuni pitää huoneen lämpimänä noin vuorokauden tai yön yli kovilla talvipakkasilla. Jos talossa on vanha pysty- eli pönttöuuni ei sitä kannata halveksia. Jos kuoriosa on hyvässä kunnossa, sisukset hieman nykyaikaisemmaksi uusimalla saadaan vielä ihan hyvä käyttöuuni.

Takkaleivinuuni
Nykyihmisille, jotka eivät ole intohimoisia leipojia, sopii takkaleivinuuni paremmin kuin aito leivinuuni. Takkaleivinuuni ei velvoita leipomaan usein, mutta antaa siihen mahdollisuuden. Takkaleivinuunimalleja on paljon ja valinnassa olisi hyvä ottaa huomioon toimivuus ja perheen tarpeet, sekä asunnon koko.

Varaava takka
1970-luvulla kehitettiin tulisija, jossa on uunin lämmityskyky, mutta avotakkamainen tulenkatselumahdollisuus.
Varaava takka on valmistettu tiilestä, vuolukivestä tai valumassaelementeistä, jotka on päällystetty keraamisin laatoin tai rappaamalla. Varaava takka liitetään hormiin alhaalta. Varaava takka on painava (700 kg ja siitä ylöspäin).
Puu poltetaan nopeasti, josta johtuu että palaminen on puhdasta. Savukaasupäästöjä ei juuri synny. Varaavan takan lämmitys kestää n. 3-4 tuntia ja hyvinlämmitetty takka varaa 1-3 päivää riippuen vuodenajasta ja takkamallista.
Varaava takka on yleisin suomalainen tulisijamuoto.

Vastavirtauuni
1800-luvun lopulla Suomeen saapui jälleen uutuus. Sitä kehiteltiin 1950-luvulle asti ja saatiin aikaan yhden huoneen lämmitysihme, huoneuuni. Se oli kapea, korkea ja kohtuullisen varaava uuni. Huoneuunia jouduttiin lämmittämään kylmänä aikana aamuin illoin. Vastavirtauunin pelti sijaitsee uunin alaosassa. Jos uunissa ei ole arinaa, puut ladotaan asettamalla kaksi pilkettä tulipesän kummallekin puolelle ja niiden päälle pesän suulle poikittain kolmas puu. Tämän ”arinan” päälle muut puut ladotaan. Muutoin puut ladotaan normaalisti. Kun tuli on syttynyt, suljetaan uuninluukut, mutta vetoluukku jätetään auki. Savupeltiä pienennetään, mutta ei suljeta kokonaan. Kun puita lisätään savupeltiä avataan suuremmalle. Kun puut ovat palaneet miltei kokonaan, hiillosta kohennetaan muutaman kerran. Kun on varmaa että hiillos on hiipunut, suljetaan savupelti. Kahta pesällistä enempää uunissa ei saa polttaa kerralla, lämmittämisen voi uusia tarvittaessa noin 6 tunnin kuluttua.

Tulisijan valintakriteerejä
Mihin tarkoitukseen tulisija tulee, kuinka isoon tilaan, onko tarkoitus hyödyntää tulisijaa jotenkin vai onko se vain kallis ja iso koriste-esine.
Syntyykö päästöjä ja kuinka paljon. Onko tulisija ympäristöystävällinen. Sopiiko se perheenne elämäntyyliin, kuinka paljon aikaa sen hoitoon järjestyy. Jos tarkoitus on käyttää tulisijaa vain silloin tällöin tunnelmointiin, ehkä parempi hankinta on taulu-tv ja siihen takka-DVD.
Lasiluukkuisen uunin luukusta voi katsella tulta, mutta se ei pidä lämpö yhtä hyvin kuin valurautainen luukku.
Uunin valinnassa on hyvä muistaa että uunia tarvitsee myös nuohota kerran vuoteen. Nokiluukkujen sijaintiin on myös hyvä kiinnittää huomiota. Vaikka nuohoojat notkeita ovatkin, harva on kuitenkaan käärmeihminen, joka taipuu mutkaan kuin mutkaan.
Tulisijan tärkein ominaisuus on vetävyys. Toisena tulee lämmityskyky, johon vaikuttaa muuraus, savukanavat, tulipesä ja peltien sijoittelu.
Kun lähdet tulisijaostoksille ota talon pohjapiirustus mukaan. Jos sinulla ei ole paljoa kokemusta tulisijoista ota mukaan henkilö, joka tietää niistä jotain.

Millaista puuta tulisijaan
Tulisijoissa poltetaan mahdollisimman kuivaa puuta. Kuivan puun tunnistaa äänestä. Jos lyöt kuivaa puuta vastakkain se kilahtaa, märkä puu mäsähtää. Parasta polttoainetta ovat kuivat pilkkeet. Märkä puu kuluttaa palaessaan suuren osan lämmöstä (95%) veden haihduttamiseen. Puun sopivuus polttopuuksi ei riipu yksinomaan puulajista vaan puun kuivuudesta. Huonompikin puulaji on hyvä polttopuu, jos se vain on kuivaa.

Sytykkeet
Sytykkeeksi käy tuohi, lastut tai sanomalehtipaperi.

Energiatehokkuus
Paras lämpöarvo Suomessa saatavilla tulisijaan sopivilla polttoaineilla on turpeella, sitten pelleteillä, kolmantena tulee koivu, mänty, sitten kuusi, leppä ja haapa. Jos mennään muualle maailmaan niin parhaat lämpöarvot järjestyksessä ovat: ensimmäisenä pyökki, sitten tammi, saarni, valeakaasia, vaahtera, koivu, jalava, lehtikuusi, mänty, leppä, kuusi, paju, jalokuusi ja poppeli.

Puun säilytys
Ennen tulisijan hankintaa on hyvä miettiä, mistä aikoo saada puuta (hakata itse vai ostaa) ja missä sitä aikoo säilyttää.
Haloiksi tarkoitetut puut on hyvä hakata kevättalvella, ennen kuin kevät ehtii nostaa nesteen niihin. Katkaise puu läheltä oksienkohtia, sillä oksaiset osat puusta palavat hitaammin. Halot pätkitään noin metrin mittaisiksi. Koivuhalko pitää aina halkaista, muuten se ei kuivu. Havupuut kuivuvat pölleinäkin, mutta pilkkominen nopeuttaa kuivumista. Haloista tehdään klapeja pilkkomalla ne kolmesti eli noin 33 cm pitkiksi. Jos pilkotaan neljästi saadaan hellapuita. Keväthalkojen vesipitoisuus jää näin 50-60%:in. Ylivuotiset halot (vuoden hakattuna olleet) ovat ilmakuivia ja vesipitoisuus on 25%. Ne sopivat jo polttopuiksi. 4-5 vuotta vanhat halot sisältävät vielä vettä 10%.
Vaikkakin puu olisi ns. kuivaa puuta, sitä ei ole hyvä säilyttää asuintiloissa pitkiä aikoja. Puussa voi olla puutuholaisia, jotka leviävät sisätilojen puurakenteisiin. Lisäksi puussa voi olla hometta ja sienitauteja, jotka myös tarttuvat säilytyspaikan seinämiin, kattoon ja lattiaan. Kuivakin puu sisältää 10-15% kosteutta, joka voi aiheuttaa talolle vaurioita.
Puun säilytykseen tarvitaan liiteri tai muu puuvarasto, joka on asuinrakennuksen ulkopuolella. Puun säilytyspaikassa pitää olla hyvä ilmanvaihto. Ilmanvaihdoksi riittävät raot seinissä tai katonrajassa. Puuta voi säilyttää myös puupinossa pressun tai katoksen alla. Pinojen pohjalle on hyvä laittaa pituussuuntaan kulkevat pohjapuut, jotta kosteus ei pääse puihin maasta käsin.
Ota sisälle vain sen verran puuta kun tarvitset lämmityskertaa varten. Ota puu kuitenkin ajoissa sisään, sillä kylmä märkä puu ei syty helposti.

Tulisijan lämmitys
Noudata aina tulisijan valmistajan ohjeita, jos ne eroavat tästä. Tulisijoille on annettu myös takuu ja takuu yleensä raukeaa jos tulisijaa käytetään väärin.
Lämmittämistä aloitettaessa valitaan mahdollisimman tasakokoiset ja pienimmät (halkaisija 8-10 cm) pilkkeet. Ne palavat kaikki suunnilleen samassa ajassa. Ennen kuin puita laitetaan tulisijaan, avataan pellit. Puut ladotaan vaakasuoraan 2-3 cm päähän takaseinästä, yksi puu on alla poikkisuunnassa. Älä laita puita liian tiiviisti, jätä rakoja puiden väliin. Älä täytä tulipesää liian täyteen. Sytykkeet laitetaan alimpien puiden kohdalle, lähelle tulisijan suuta tai puiden väleihin ja päälle. Kun tuli on sytytetty, tulisijan luukkua ei suljeta ihan heti, koska palamisen alkamiseen tarvitaan hieman vetoa. Älä kuitenkaan polta koko aikaa tulta luukut levällään. Rakoarinallisen (tuhka-arina) tulisijan luukun saa sulkea heti, vain vetoreiät tai suupellit jätetään auki. Alussa ilma-aukkojen pitää olla täysin auki. Savupeltejä voi myöhemmin lähentää, jotta veto saadaan sopivaksi. Peltejä ei saa kuitenkaan vetää liian pienelle tai sulkea. Kun tuli kohisee lievästi, säätö on oikea. Jos palamisen ääni on voimakas, ilmaa on liikaa. Jos tulipesä on tumma ja pimeä ilmaa on liian vähän. Liekkien pitää erottua kirkkaina.
Kun itse puuaines on palanut ja hiillosta alkaa muodostua on aika lisätä puita. Puita lisätään 2-3 pilkkeen erissä. Puiden koko vaikuttaa palamisnopeuteen ja lisäämisväliin. Toiseen pesälliseen valitaan isompia puita kuin ensimmäiseen (halkaisija 11-13 cm). Seuraaviin pesällisiin voi valita vieläkin isompia puita. Muista että laitat samaan pesään aina samankokoisia puita.
Älä kohentele tulta kesken palamisen, ennen kuin puut ovat palaneet. Aukaise savupellit auki aina kun kohennat hiillosta. Kohentamisen tarkoitus on nostaa kekäleet (hehkuvat hiilet) hiilien päälle. Älä tasaa hiillosta vaan kerää se tulipesän suuntaiseksi keoksi tai suuluukun luo poikittaiseksi kasaksi. Kun kohentaminen on suoritettu, savupellit asetetaan taas pienemmälle.
Kun tuli on palanut loppuun ja sinertävää liekkiä ei enää hiilloksessa näy, suljetaan kaikki suuluukut, vetoreiät ja savupellit. Jos sulkeminen tehdään liian aikaisin, sisälle voi tulla häkää. Jos et ole varma onko hetki oikea, odota vielä vähän aikaa tai kerää pesästä kaikki sinne jäänyt tuhka ja hiillos ja vie ulos. Eipähän tule häkää sisään. Kolmas konsti on jättää savupelti hieman rakoiselleen, ongelma on vain että silloin lämpö ei pysy sisällä. Jos unohdat sulkea savupellin kokonaan, lämpö karkaa hyvin pian harakoille.

Tulisijaan ei saa laittaa
-aikakauslehtiä
-huonekaluja
-jätteitä
-mehupurkkeja
-muovipusseja
-kyllästettyä puuta
-lastulevyä
-PVC-muovia
-vaippoja

Tulisijaan saa laittaa vain puuta, ja mielellään kuivaa sellaista.

Nuohous
Monet ihmiset kuvittelevat että jos tulisijassa poltetaan vain puuta, vain silloin savupiippu tarvitsee nuohousta. Kuitenkin lähes kaikki lämmitysjärjestelmät muodostavat palokaasuja, joiden poiskuljetusta varten savupiippu on olemassa. Nuohoustarve on olemassa, jos tulisija tarvitsee savupiipun, poltettiin sitten kaasua, öljyä, puuta, hiiltä, turvetta tai pellettejä. Lisäksi savupiippuun voi tulla tukos, linnunpesän, linnunradon, lehtien, oksien tai jonkun muun materiaalin muodossa. Se voi aiheuttaa tulipalon, savun sisääntuloa tai jopa häkämyrkytyksen.
Nuohooja kutsutaan paikalle kerran vuoteen asuintaloissa. Kesämökeille, joilla ei oleskella jatkuvasti riittää kahden vuoden väli.

Lieden ja tulisijan hoito
Liesi puhdistetaan viikoittain. Harjalla tai paperilla poistetaan noki keittolevyjen sisäpuolelta aukaisemalla yksi levy kerrallaan. Paistinuunin päällys puhdistetaan myös ja tuhkat poistetaan. Paistinuuni puhdistetaan sen ollessa lämpimänä vedellä ja harjalla. Lieden päällys pestään sen ollessa lämmin, vedellä, harjalla ja saippualla. Lieden voi myös kiillottaa sopivin väliajoin lieden kiillokkeella, vaseliinilla, ruokaöljyllä (pellavaöljy) tai sianihralla. Jos liettä ei käytetä pitkään aikaan, sen rautaosat on hyvä rasvata, että ne eivät ruostu. Liesimustan käyttö on vähän niin ja näin, se on aika tahrivaa ainetta. Toki sitäkin voi laittaa jos tykkää että liesi on musta ja mustaa käyttäjänsäkin.
Liesi saattaa tarvita aika ajoin nuohousta, jos sitä käytetään ahkerasti. Syy ei aina ole huonossa nuohoojassa. Lieden savukanavista on hyvä silloin tällöin kolailla tuhkat pois. Yleensä tuhka kertyy liesitason alle paistinuunin päällä olevaan välitilaan. Sinne pääsee nostamalla lieden valurautaisen tason pois.
Tuhka poistetaan sopivin väliajoin tulisijasta, viimeistään silloin kun tuhkalaatikko on puolillaan. Tulisija puhdistetaan myös päältä, muutoin pöly tai lika saattaa palaa ja levittää palaneen katkua. Savukanavat on hyvä nuohota tai nuohouttaa silloin tällöin että ei synny nokivalkeaa.
Tiilipinta harjataan kovalla juuriharjalla ja puhtaalla vedellä. Palamisjälkiä käsitellään etikalla ja lopuksi huuhdotaan hyvin. Kaakelipinta pestään vedellä, johon on lisätty astianpesuainetta tai yleispuhdistusainetta. Pyyhi lopuksi puhtaalla vedellä. Tulisijat on hyvä puhdistaa perusteellisesti aina lämmityskauden päättyessä.

Palovaroitin ja häkävaroitin
Talon kaikissa kerroksissa pitäisi olla palovaroitin, mutta kuinka monella on häkävaroitin? Savun näkee ja haistaa. Häkä ei haise eikä näy. Joskus kuitenkin, jos et ole tupakalla nenääsi pilannut, voit haistaa lievää katkua. Se on häkää.
Palovaroitin on hyvä sijoittaa kattoon, lähelle makuuhuonetta tai makuuhuoneeseen. Palovaroitinta ei kannata sijoittaa keittiöön, kylpyhuoneeseen tai tulisijojen läheisyyteen.
Häkävaroitin sijoitetaan alemmas, koska häkä painuu alaspäin ja sekoittuu huoneilmaan. Häkävaroitin on hyvä olla samassa huoneessa missä on tulisijakin.

Ongelmia
Häkä
Aamulla tuntuva päänsärky tai pahoinvointi, varsinkin jos illalla lämmitit takkaa, etkä juonut alkoholipitoisia juomia, voi kertoa siitä että asuntoon on päässyt häkää. Tarkista että laitoit ilmastoinnin takaisin päälle lämmityksen jälkeen tai palautit sen normaalille tasolle, jos ei ollut mahdollisuutta sammuttaa kokonaan. Tarkista seuraavalla kerralla että hiillos palaa loppuun harmaaksi tuhkaksi. Tämä on tärkeää, sillä nukkuva henkilö voi kuolla häkämyrkytykseen täysin huomaamatta.
Liian kuuma
Säädä lämpöpattereita pienemmälle aina kun lämmität tulisijaa. Jotkut termostaatit tulkitsevat tulisijasta tulevan ilmanvirran vedoksi ja lisäävät lämpöä. Lämpötilan pienentäminen säästää myös muissa lämmityskustannuksissa.
Piipusta tulee harmaata savua
Hyvä juttu, jos olet kotona ja lämmität. Niin pitääkin olla. Huonompi homma jos ketään ei ole kotona, saattaapi silloin olla tulipalo kysymyksessä tai luvattomia asukkaita mökkiisi on hiipinyt.
Piipusta tulee vain ilmaa
Ilmamäärä on liian iso, pienennä peltejä ja ilmanottoreikiä.
Piipusta puskee paksua savua
Palaminen on epätäydellistä. Puut eivät saa tarpeeksi ilmaa. Avaa ilmanottoreikiä ja suupeltejä. Puut voivat myös olla märkiä.
Tulisija ei vedä
Onko savupelti auki? Kokeile että savupelti on täysin auki. Katsominen ei riitä, asia on syytä testata kunnolla.
Onko matalapainetta? Savu painuu silloin alas maata kohti. Avaa nuohousluukku ja puhalla sinne kuumaa ilmaa lämpöpuhaltimella tai polta nuohousluukussa paperia. Ilma kiertoa voi yrittää lisätä myös palkeilla nuohousluukkuun.
Onko liesituuletin ja/tai ilmastointi päällä? Sammuta liesituuletin ja ilmastointi, aiheuttavat alipainetta ja vaikeuttavat syttymistä ja vetämistä. Jos ilmastointia ei voi sammuttaa, säädä poistotehoa pienemmälleen tulisijan sytytyksen ja lämmityksen ajaksi.
Onko tulisija ollut pitkään käyttämättä? Piipun sisäpintaan on saattanut muodostua kosteutta ja se aiheuttaa höyrylukon. Polta puutikkuja hormin nuohousluukussa, kunnes vetoa alkaa syntyä. Aloita lämmittäminen varovasti. Jos rakenteet lämpenevät liian nopeasti voi tulla vaurioita lämpöliikkeen takia.
Onko tuhkat tuhkaluukussa? Poista tuhkat ja siivoa tulipesä.
Onko savupiippu tukossa? Mene ulos ja katso tuleeko yhtään savua. Jos olet varma että piippu on tukossa, nuohoa itse tai kutsu paikalle nuohooja.
Tulisija vetää jonkin verrran, mutta savua tulee silti sisään
Asunnon alipaine saattaa ylittää hormin alipaineen. Sulje ilmastointi tai avaa ikkuna tai ovi hetkeksi. Savupiipussa voi olla myös tukos, jos ikkunan tai oven avaus ei auttanut. Kutsu nuohooja paikalle.
Vanhat rakenteet, uskaltaako lämmittää
Kutsu paikalle palotarkastaja tai nuohooja. He pystyvät arvioimaan onko lämmitys turvallista, vai tarvitaanko jotain korjaustoimenpiteitä ensin.

Lisätietoa:
Hans Mårtensson: Spisboken.
Bo Hanus: Pellets- und Holzheizungen - selbst planen und installieren, 2008

Katso myös: Kodin puhdistusaineet