Home ja homevauriot - talossa ja ihmisessä

Omassa nuoruudessani ainoa tunnettu homevaurio oli homepölykeuhko (alveoliitti eli keuhkorakkulatulehdus). Homeongelma on tunnettu jo yli 100 vuotta, vuosien kuluessa homevaurio on saanut ihan uusia laajempia merkityksiä.

Nykyään homevaurio-käsite yhdistetään hometalo-oireyhtymään (osana sairas rakennus-oireyhtymää) ja sisäilmaongelmiin.

Mistä homevaurio johtuu?
Yleisin syy on veden pääsy rakenteisiin pesutilojen saumakohdista. Vettä pääsee rakenteisiin myös vesiputkien rikkoutumisen tai vuotavan katon seurauksena. Lisäksi homevaurioita aiheuttavat rakennusvirheet sekä virheelliset rakenteet ja virheelliset korjaukset.
Toinen syy on se että nykyään ei juurikaan vaivauduta peittämään rakennusmateriaaleja ja rakennustyömailla katto on auki taivasta myöten vesisateellakin. Sitten jos peitetään niin kyllä se vesi sinne peitteen alle jää. Toisaalta vaikka hieman kattoa ja rakennusmateriaalia peitelläänkin, ei varmisteta että peite pysyy paikoillaan tai on riittävän iso suojaamaan aluetta.
Kolmas syy on asunnon asukkaiden vedenlotraustavat, vettä käytetään runsaammin kuin mitä rakenteita suunniteltaessa on ajateltu. Kosteuden tiivistyminen pinnoilla ja eristeisiin aiheuttaa ajan kanssa kosteusvaurioita. Puuttellinen kuivaaminen ja tuuletus pahentavat asiaa sekä lattialämmityksen puuttuminen kosteissa tiloissa. Kosteuden poiston laiminlyönti edistää kosteusvaurion kehittymistä. Runsaalla käytöllä oleva kostea tila vaatii kosteudenpoistolaitteen.
Homevaurioista syytetään myös puutteellista ilmanvaihtoa. Toki, jos ilmastointi on olemassa, se kyllä levittää homeitiöitä mukavasti ympäriinsä. Pitää huolehtia myös siitä että sisään tulee raitista ilmaa ja jos vetoa tuntuu tuloilman lämmitin huolehtii asiasta. Sopiva ilmankosteus vaikuttaa sekä ihmisten että homeiden viihtyvyyteen. Tehottomat tai huonot ilmansuodattimet päästävät läpi mitä hyvänsä ilman epäpuhtauksia. Ilmastointijärjestelmääkin pitää välillä puhdistaa ja huoltaa että se toimii. Suodattimet ovat vaihdettavia. Jos ilmastointi on, se pitää olla päällä 24/7 eli koko ajan.
Syynä voi olla myös se että rakennuksen kunnosta ei huolehdita, siivous unohdetaan, jääkaapin, tiskikoneen, pesukoneen tai tiskipöydän taustaseinää ei tarkisteta säännöllisesti. Kosteiden tilojen kuten kylpyhuone, sauna ja WC kunnosta ei huolehdita. Suuria kaappeja sijoitetaan kylmää ulkoseinää vasten niin että ilma ei kierrä. Rakennus vaatii jatkuvaa huoltoa ja huolenpitoa. Katso Siivoussuunnitelma.
Hyvänä ilmanvaihtominiminä pidetään 4 l/sek./asukas.
Sisäilman hyvä suhteellinen kosteus talvella 25-45% ja kesällä 30-60%. Allashuoneet ovat asia erikseen, katso Uima-allas hoito ja puhdistus.
Hyvä sisäilman lämpötila 18-21°C. Katso myös Lämpöpattereiden säätö.

Mikrobit
Mikrobeja on aina ympäristössämme, emme siis elä missään steriileissä olosuhteissa. Yleensä mikrobeista ei aiheudu mainittavampaa haittaa. Kosteusvaurio luo kuitenkin mikrobeille otolliset olosuhteet kasvaa, kehittyä ja lisääntyä. Homesienten ja bakteereiden kasvuedellytykset paranevat.

Hometaloissa viihtyviä homesieni- ja hiiva-sukuja:
Aspergillus versicolor
Aspergillus fumigatus
Aureobasidium
Chaetomium
Eurotium
Exophiala
Fusarium
Mucor
Penicillium aurantiogriseum
Penicillium chrysogenum
Phialophora
Phoma
Rhodotorula
Sporolomyces
Stachybothrys atra
Stachybotrys chartarum
Trichoderma citrunoviride
Ulocladium

Hometaloissa viihtyviä bakteereita:
Streptomyces (sädesienet, aktinomykeetit)
Pseudomonas

Mikä on hometalo?
Hometalo voi olla koulu, päiväkoti, toimisto, terveyskeskus, työpaikka tai oma koti. Ihan mikä hyvänsä rakennus voi muuttua hometaloksi tai olla sellainen jo alun alkaen. Keskimäärin uudehkoissa taloissa ongelmia on 30%:lla ihmisistä.
50-60-luvun taloissa homevauriot ovat yleensä alapohjassa, 70-luvun tasakattotaloissa yläpohjan rakenteissa. Ongelmia voi olla myös: kosteussulku väärässä kohdassa, salaojien puuttuminen, keväiset valumavedet ja maakosteus, kosteuseristeiden puuttuminen, väärät raaka-aineet, hengittämätömät rakennusmateriaalit (muovit), liian tiivis talo, kattoikkunat ym.
Suomessa yli puolessa rakennetuista rakennuksista on kosteusvauriota, jotka edellyttävät korjaamista. 1950-1980-luvuilla rakennetuissa taloissa kosteusvaurio on 80%:ssa taloista.

Mistä homevaurion talossa tunnistaa?
Kun ongelma on jo vakava homeen tunnistaa hajusta. Jos tunkkainen haju tai kellarin haju leijuu ympärillä, eikä olla kellarissa, silloin ollaan hometalossa. Pinnoilla ja rakenteissa voi olla myös näkyvää hometta tai kosteusläiskiä. Rakenteissa voi olla suuri näkyvä homevaurio ja silti ilmassa ei ole kovinkaan paljon homeitiöitä.
Aina homevaurio ei näy näin selkeästi, vaan mikrobimäärät sisäilmasta on tutkittava ja otettava materiaalinäytteitä homehtuneesta materiaalista. Rakennuksessa voi olla jo homevaurio, vaikka mikrobipitoisuudet ovat pieniä. Tarkassa tutkimuksessa tutkitaan myös onko sisäilmassa suhteessa enemmän sieni-itiöitä ja mitä sieni-sukuja näytteessä on. Jos näyte viittaa homevaurioon, yleensä kyseessä on homevaurio. Mirkoskooppitutkimuksessa suurin osa homesienistä jää piiloon, aiheuttajan tunnistaminen vaatii yleensä viljelyn, jossa nähdään pesäkkeiden määrä.
Raja-arvona pidetään 500 pmy:ä kuutiossa ilmaa eli näin monta pesäkettä itiöitä voi olla ilman että kyseessä on sairas rakennus. (pmy=pesäkkeen muodostava yksikkö). Lisätietoja sisäilman tutkimisesta: Mikrobitutkimukset.
Näytteeseen vaikuttaa myös homelaji, itiöinnin voimakkuus ja ajankohta (vuodenaika).
Terveystarkastajat ja muut kunnan terveydensuojeluviranomaiset tekevät mittauksia sisäilman laadusta. Sienten tunnistaminen vaatii hyvää asiantuntemusta ja kokemusta.
Joskus joudutaan laajoihin purkutöihin ongelman selvittämiseksi.

Oireet ihmisillä
Kun ihminen altistuu tarpeeksi kauan useille eri mikrobeille, niiden itiöille, aineenvaihduntatuotteille ja toksiineille hän alkaa saada oireita. Millaisia oireet ovat riippuu ihmisen yksilöllisestä herkkyydestä, homesienilajista ja altistumisen voimakkuudesta. Verestä voi löytyä suuriakin vasta-ainemääriä (IgG) ilman että henkilö on sairas, koska altistumisesta on voinut kulua vuosia. Suuret vasta-ainemäärät on kuitenkin syytä ottaa vakavasti.
Aluksi voi olla ärsytysoireita, jotka muuttuvat hengitystieinfektioiksi ja lopulta allergiaksi. Ärsytysoireita ovat nenän limakalvon kutina, silmien ärsytys, nuha, nenän tukkoisuus, yskä ja/tai kurkkukipu. Pahimmillaan voi olla hengenahdistusta, muutoksia maksa-arvoissa ja verta virtsassa. Kun ärystys jatkuu oireet muuttuvat, mukaan tulee päänsärky, väsymys, huimaus, lihassäryt, nivelkivut ja jopa kuumetta voi olla.
Kun ärsytys vain jatkuu, seuraa hengitystietulehduksia, välikorvan-, nenän sivuonteloiden- ja/tai keuhkoputkentulehduksia, joista voi seurata keuhkokuume. Infektiokierre lapsilla tai aikuisilla voi kertoa myös homealtistuksesta.
Mikäli asiaan ei puututa seuraa astma, homepölykeuhko, aspergillooma, aspergilloosi, tai ODTS (Organic Dust Toxic Syndrome, orgaanisen pölyjen toksinen oireyhtymä).
Jo valmiiksi allergisen henkilön oireita homesienet pahentavat, aiheuttaen lisää allergiaa, astmaa tai allergista nuhaa. Heikentynyt immuunivaste, vaikeat sairaudet, kemoterapia lisäävät vaikeiden homeperäisen sairauksien riskiä.
Mikäli epäilet että olet altistunut homepölylle sinun lisäksesi on tutkittava myös rakennukset, joissa oleilet päivän mittaan.

Haitan poistaminen
Rakennustekniikan asiantuntija tutkii mahdolliset rakennusvirheistä johtuvat haitat, kosteuden alkuperän, kosteusvaurion vaikeusasteen sekä korjausvaihtoehdot.
Aino keino päästä homeesta eroon on vesivaurion korjaus, kuivatus ja homeisen materiaalin poisto. VÄLITTÖMÄSTI! Homesienen itiöt ovat yleensä levinneet laajemmalle kuin mitä materiaalissa näkyy, joten materiaalin poistoon on syytä ryhtyä radikaalilla kädellä. Pintakorjauksista on yleensä vain haittaa. Pelkkä materiaalin poisto ja korvaus paremmalla ei riitä, on tutkittava myös syy kosteusvaurioon ja homehtumiseen.
Rakenteiden purkuvaiheessa homesienialtistus on yleensä voimakkaammillaan, joten suojaus pitäisi olla yhtä hyvä kuin asbestipurussa. Tässä vaiheessa talossa ei saa asua tai oleskella ilman riittävää suojavarustusta.
Terveydensuojelulain 7. luku antaa määräyksen sisäilma laadusta ja velvoittaa haitan poistamiseen. Terveydensuojeluviranomainen voi määrätä pakkokeinoja haitan poistamiseksi ellei aiheuttaja tai taloyhtiö ryhdy korjauksiin.
Asuntojen kosteusvaurio-ongelmat ovat huoneiston omistajan vastuulla. Työpaikkarakennusten kosteus- ja homevaurioiden riskin, tutkimisen ja seurannan arvioi työterveyshuolto yhdessä työsuojelutoimikunnan kanssa.

Homevaurioiden ennaltaehkäisy
Hyvä ja laatukas rakentaminen.
Rakennusten säännölliset hoito- ja huoltotoimenpiteet.
Kiinteistön omistajan asiantuntemus rakennuksen kunnosta ja kosteusvaurioiden tunnistamisesta. Myös julkiset rakennukset (koulut, päiväkodit jne.) arvioidaan ja havaitut virheet korjataan.
Rakenteellinen puunsuojaus (räystäspituus, julkisivuverhouksen taustan tuuletus, sadeveden riittävä poisto katolta, puurakenteiden sijoitus irti maanpinnasta ja vedestä)
Kosteuden mittaus. Hanki kosteusmittari. Tavallinen ilman kosteuden mittari mittaa ilman suhteellisen kosteuden prosentteina. Puun ja rakennusten kosteuden mittausta varten on elektronisia kosteusmittareita, joita käytetään asuntojen kuntotarkastuksissa. Niitä voi myös vuokrata.
Riittävästä ilmanvaihdosta huolehtiminen. Mahdolliset lisätuuletukset tarvittaessa esim. suihkun jälkeen, pyykkiä kuivattaessa. Korvausilmaventtiilit.
Pintojen pitäminen mahdollisimman kuivina. Kosteudenpoistajan hankkiminen.
Huolellinen siivoaminen.
Säännölliset terveystarkastukset (ihmisille).
Hengityssuojainten käyttö homepölyisessä ympäristössä.

Muuta
Julkisivujen homekasvustojen määrä on lisääntynyt 1990-luvun lopulta alkaen. Syystä ei ole varmaa tietoa, mutta epäillään että asia johtuu ilmastosta, sateisista kesistä, syksyistä, talvista ja keväistä sekä leudosta säästä. Vaurioituneet seinät voi pestä ja kannattaa pestä ennenkuin vaurio pesiytyy pitemmälle rakenteeseen. Rakenteellisesta puunsuojauksesta on myös huolehdittava.

Lisätietoa:
Jalo Aminoff ja Leena Kontinen: Terve koti ja asuinympäristö, 2004