21.1.10

Taulu - kehystäminen, ripustaminen ja siivoaminen

Koti on koti, vasta kun siellä on tauluja. Silmät ovat sielun peili, mutta taulut ovat sielun ikkunoita.
Kodista voi päätellä hyvin paljon sen perusteella millaisia tauluja siellä on. Taulut voi ostaa valmiina tai taiteilla itse. Käsittele tässä taulun kehystyksen perusjutut, ripustamisen perusteet ja hieman siivousta.

Taulun kehystäminen

Tarvikkeet:

-askarteluveitsi
-hiomapaperia (nro 150)
-hohtimet
-jiirilaatikko eli kulmauslaatikko
-kehyslistaa
-käsipora
-listanauloja
-metalliviivain
-pintalakkaa, -vahaa, -maalia tai petsiä
-puukittiä
-puuliima
-ripustin
-ruuvipuristin, kulmapuristin tai/ja silmukkapuristin
-selkäsaha (tiheähampainen) tai jiirisaha
-suorakulma
-taustalevyä
-tuurna
-sorkkavasara

Työn mittaaminen
Tämä on tärkein vaihe, joten tähänkin sopii sääntö:"Mittaa kahdesti, leikkaa vain kerran."
Työn kaikki sivut mitataan. Ei ole itsestään selvää että vastakkaiset sivut ovat täysin samanmittaiset. Mittojen on oltava tarkat. Jos mitoissa on eroja, noudata aina suurinta mittaa. Kun tiedät mitat lisää niihin 3-6 mm, näin kuvan reunan ja huulloksen (valssi) väliin jää "elämisvaraa". Tämä on tärkeää, koska lämpötilan ja kosteuden vaihtelut vaikuttavat tauluun. Nämä mitat ovat kehyksen listojen sisäpuolen (lyhin sivu) pituusmitat.

Kehyksen valinta
Kehys ei ole itsetarkoitus, vaan se korostaa ja viimeistelee taulun. Kehystettävä työ sanelee kehyksen värin, mallin ja leveyden.
Piirokset ja grafiikka näyttävät paremmilta ohuissa kehyksissä.
Suuret ja mahtipontiset öljyvärimaalaukset, akryyli- ja temperatyöt näyttävät paremmilta leveissä kehyksissä.

Millaisia kehyksiä?
Kehyksiä on olemassa valmispakkauksina (vaihtokehykset), joissa on mukana kaikki tarvittava (taustalevy, lasi ja kiinnitysklipsit). Passepartout'n joutuu ostamaan itse. Pakkaukset ovat helppoja koota. Materiaaleja ovat puu, metalli, muovi tai erilaiset massat. Klipsit auki, kuva väliin, klipsit kiinni ja ripustus seinälle.
Kehykset voi tehdä myös alusta loppuun täysin itse. Puu on yleisin kehysmateriaali ja hyvin muokattavissa. Mänty on edullisinta. Voit ostaa mäntylistaa 30 m erissä jaettuna noin 3 metrin pätkiin. Jos käytät raakapuuta voit itse pohjamaalta ne ja käsitellä työhön sopivaksi.
Jos sopivaa listaa ei valmiina löydy, mallin voi luonnostella itse ja teettää puusepällä sopivan.
Kipsikehystä varten tarvitaan valumuotti. Valumuottia varten tarvitaan malli. Sen voi valmistaa alumiinista. Muotti pinnoitetaan sellakalla. Valutukena voi käyttää palttinaa tai puuta. Jos käytät puuta muista liottaa sitä 2-3 päivää, muuten se halkeaa. Kipsi voidaan pohjustaa liisterillä ja maalata tai pinnoittaa halutulla pintamateriaalilla.

Lasi vai ei?
Piirustukset, grafiikka, vesivärityöt ja temperat voi olla hyvä suojata lasilla pölyltä ja kosteudelta. Lasi ei koskaan saa olla kosketuksissa itse työn kanssa.
Joskus öljyvärityöt, ristipisto- ja kanavatyöt sekä muut pölylle herkät työt on hyvä suojata myös lasilla.
Tauluihin käytettävä lasi on mahdollisimman ohutta ja virheetöntä. Lasin paksuus määräytyy kehyksen koon ja painon mukaan. Lasin leikkaamista varten tarvitaan lasinleikkuri, puu- tai metalliviivain, spriitä ja nukkaamaton kangas.
Laseja on olemassa mattaa lasia ja kirkasta. Matta lasi on himmeäpintainen ja heijastamaton. Kirkas lasi heijastelee ympäristöään pinnaltaan. Matta lasi voi kuitenkin muuttaa työtä hieman himmeämmäksi väreiltään.

Passepartout (ikkunapahvi, paspatuuri, paspa, paspartu)
Akvarellit, piirustukset, grafiikka tarvitsevat passepartout'n, jotta ne eivät ota kehystyslasiin kiinni, lisäksi paspa antaa kuvalle avaruutta. Passepartout'a voidaan käyttää myös käsitöitä (ristipistot, kanavatyöt jne.) kehystettäessä, näin lasi ei paina pistoja littaan ja kuva säilyttää kolmiulotteisen luonteensa.
Älä käytä koskaan happoista hiokekartonkia, vaan valitse museo- eli konservointikartonki, joka on hapotonta. Hapollinen kartonkin pilaa työn nopeasti. Passpartout'n värin valinta on tärkeää, täysin valkoinen nielee helposti muut värit. Musta on usein liian hallitseva, jos työ on herkkä ja hillitty. Yleensä vaaleat värisävyt ovat hyviä, tummat sopivat tummiin ja dramaattisiin töihin. Paspartout'n leikkaamiseen voi käyttää askarteluveistä ja metalliviivainta, mutta veitsen pitäminen samassa 45 asteen viistokulmassa on hyvin vaikeaa. Useimmiten parempi valinta on käsikäyttöinen viistoleikkuri, jolla terän kallistuskulman pitäminen samassa asennossa on helpompaa. Ammattilaiset käyttävät paspatuurileikkuria, jolla viillon pituus voidaan säätää ja leikkuutarkkuus on ihan omaa luokkaansa. Jos kartonkien leikkuu ei ole vahvin lajisi, leikkauta ne ammattilaisilla kehystysliikkeissä. Tämä on laji, jossa kannattaa harjoitella hyvin hukkapahveilla, ennen varsinaista leikkausta.

Kirjontatyön pingoittaminen
Maalauskankaat on yleensä pingoitettu valmiiksi kehyslistoihin, joten niille ei enää tarvitse kehystysvaiheessa pingoitella, joskus saattaa joutua laittamaan kiiloja (muovi- tai puukiiloja) kulmiin, jos maalauskangas on löystynyt tai on jostain syystä venynyt.
Kirjontatyön pingoittamiseen käytetään tukevaa pahvia. Pahvi leikataan sopivaan mittaan. Kirjonta laitetaan tasaiselle alustalle nurinpäin ja pahvi laitetaan sen päälle. Kangas kiinnitetään pahviin nuppineuloilla sivujen keskikohdista. Nuppineula tulee suoraan pahvin leikattua sivua vasten. Tarkistetaan että työ on lankasuorassa molempiin suuntiin. Pitkät sivut sidotaan yhteen karhunlangalla ompelemalla pitkiä pistoja puolelta toiselle, niin että taustapuolelle muodostuu ristikko. Hieman kuin korsetin kiristys. Aloita ristikon ompelu keskeltä ja etene reunoja kohti. Viistoa sitten kulmat ja päärmää ne. Tee lyhemmille sivuille samanlainen lankaristikko. Poista nuppineulat. Nyt työ on valmis kehystettäväksi haluamallasi tavalla.
Älä koskaan liimaa kirjontatyötä pahviin kiinni. Liima turmelee ajan kanssa kirjonnan ja tekee pohjakankaasta läikikkään. Jos langat vielä sattuvat olemaan väriäpäästäviä, kirjontatyö voi olla muutaman sekunnin päästä pilalla.

Puukehyksen valmistus

Jiirin sahaus
Tavallisen suorakulmaisen kehyksen rakenne on hyvin yksinkertainen. Tarvitaan 4 listaa, joiden päät on viistetty 45 asteen kulmaan ja liimattu ja naulattu yhteen.
Sahanterä asetetaan laatikon laitojen teränohjainten mukaan. Jos kehystää paljon tauluja kannattaa hankkia metallilaatikko, puisen jiirilaatikon tarkkuus vähenee kun saha laajentaa ohjainuria. Jos kehyksiä on tarkoitus tehdä urakalla on paras hankinta jiirinsahauspuristin. Kulmista tulee tarkkoja. Ammattilaisilla on giljotiinileikkuri, joka leikkaa molemmat päät yhtä aikaa.
Leikkaa aina pitkät sivut ensin, jos tulee "ups" ja meni pieleen, voit aina tehdä pidemmistä sivuista lyhyet sivut. Jos teet paljon samankokoisia kehyksiä sarjatyönä, tee ensin mallit lyhyistä ja pitkistä sivuista. Kirjoita kappaleisiin "malli" Mittaa sitten muut kappaleet näistä malleista. Älä koskaan mittaa seuraavaa kappaletta edellisestä jos teet suuria sarjoja, mittavirhe moninkertaistuu matkan aikana.
Kirjoita kaikkiin tekemisiin kappaleisiin niiden pituus.
Sahaa lista aina näkyvältä puolelta, sahausjäljestä tulee näin siistimpi. Hio sahatut särmät siisteiksi.

Liimaus ja naulaus
Ennen muita toimenpiteitä sahatut listat on puhdistettava purusta ja pölystä huolellisesti. Tarkista vielä tässä vaiheessa että kaikki listat ovat oikean kokoisia ja mittaisia. Kulmien pitää osua myös siististi yhteen.
Puhtaisiin listojen leikkuupintoihin laitetaan tippa liimaa, sitten ne asetellaan kulmittain kulmapuristimeen. Listoja painetaan varovasti yhteen. Kaikki liitoskohdista ylipursuava liima pyyhitään pois kostealla liinalla.
Kulma naulataan kiinni listanauloilla (vähintään 2 kpl/kulma). Jos kehysmateriaali on kovaa puuta esim. tammi, kannattaa nauloille porata lyhyet esireiät että kehys ei halkeaisi. Kannat lyödään sisään tuurnan avulla. Ole tarkkana naulauksen kanssa, naulan pää ei saa työntyä listan etupuolelta näkyviin. Jälki siloitetaan näkymättömiin myöhemmin, nyt listat jätetään kuivumaan kulmapuristimeen tai silmukkapuristimeen. Molemmat puoliskot liimataan ja naulataan samalla kertaa. Kun ne ovat kuivuneet (ainakin yön yli), ne liitetään yhteen valmiiksi kehykseksi.
Kun liimaukset ovat kuivat naulankolot tasoitetaan puukitillä tai lakkakitillä. Kun kittaus on kuivunut se tasoitetaan ja hiotaan, samoin hiotaan särmät ja liitokset sekä muut epätasaisuudet kehyksessä. Sitten vasta kehys pintakäsitellään.
Ammattilaisilla on käytössään laite, jolla ammutaan kulmaan suorakulmainen metallinen alatuki, joten naulausta ei tarvita.

Pintakäsittely
Jos puunväri miellyttää, pintaa ei tarvitse välttämättä käsitellä juuri mitenkään. Toki kehyksen voi lakata. Jos haluaa hieman tummuuttaa pinnan voi petsata. Petsi yleensä vahataan. Vahauksen voi tehdä myös ilman petsiä.
Kehykset voi myös maalata kuvan väreihin sopivalla maalilla. Mikäli taulussa ei ole kovin voimakkaita värejä, älä käytä niitä kehyksissä. Paras tulos saadaan yleensä maalaamalla useita ohuita kerroksia. Jos maalista halutaa läpikuultavaa, on maalia hangattavat kerrosten välillä pois. Maalin värin valinnalla voi korostaa niitä piirteitä mitä haluaa tuoda taulussa esiin.
Raa'an kehyslistan voi käsitellä myös liitupohjusteella (gesso).
Kehyksen voi päällystää myös kankaalla. Tarvitaan kangas, metalliviivain, askarteluveitsi ja liimaa. Kangas on leikattava niin leveäksi että se voidaan kääriä listan ympäri. Kangas leikataan hieman suuremmaksi kuin lista. Liima levitetään listan etu- ja sisäpinnalle, yksi pinta kerrallaan. Kangas levitetään tasaisesti liimatulle pinnalle. Ole erityisen huolellinen jiirikulmien kanssa ylimääräistä kangasta ei saa jäädä mytyksi.

Kuvan kiinnitys kehykseen
Jos lasia tai passepartout'a ei tule kuvan paikallaan pysyminen varmistetaan korkin tai balsapuun paloilla. Niitä käytetään työn kiilaamiseen kehykseen tiukasti, kuitenkin niin että työ pääsee hieman liikkumaan.
Aikaisemmin oli tapana lyödä listanaulat kehyksen taustaan ja taivuttaa ne kiilakehyksen päälle. Ongelmana on naulojen ruostuminen ja kankaaseen syntyvä paine. Pieni työ on helppo kiinnittää kehykseen jousinipistimillä. Suurempi ja painavampi vaatii puulistoja, jotka kiinnitetään kehykseen ruuveilla, niin että ne ulottuvat kiilakehyksen yli. Kehyksen kiinnitykseen voidaan käyttää myös Z-muotoisia kulmarautoja. Pronssi, sinkki ja alumiini ovat hyviä materiaaleja tähän.
Kun kuva on tukevasti kehyksessä kiinni, tarvitaan vielä taustalevy. Vaneri ei ole hyvä, toukat tykkäävät ja kosteus aiheuttaa vääntymiä. Kartonki tai pahvi on liian heikkoa. Sopiva on 3 mm kovalevy. Taustalevyn tarkoitus on estää pölyn ja lian pääsy kehyksen sisään sekä suojella taulua ilmankosteuden aiheuttamilta muutoksilta.
Jos työ on arvokas taustalevyn väliin laitetaan Mylaria tai muut kemiallisesti neutraalia muovia, jotta taustalevy ei tee vahinkoa työlle, tämä ei ole kuitenkaan aina tarpeellista tai välttämätöntä.

Lasin laitto kehykseen
Lasin leikkaamiseessa tärkeää on oikea mitta. Lasin on ulotuttava huullokseen (valssi) asti, jotta pöly tai lika ei pääse työhön lasin reunan ja kehyksen reunan kautta.
Leikattava lasi asetetaan tasaiselle tukevalle alustalle. Viivain asetetaan lasin päälle ja leikkauskohta merkitään huopakynällä. Metalliviivain asetetaan sitten 2 mm merkkien sisäpuolelle. Lasileikkuri laitetaan lasin ulkoreunan puolelle ja viilto tehdään napakasti leikkuria painamalla kertavedolla. Leikkausviivan voi naputella kevyesti auki leikkurin toisella päällä. Aseta sitten viivain lasin reunan alle, tarkasti viillon reunaan kiinni. Toinen käsi pitää lasia paikoillaan ja toisella napsautetaan saumankohdasta lasi poikki. Sitten lasi puhdistetaan liasta ja mahdollisista rasvaisista sormenjäljistä spriillä. Lasi kiillotetaan lopuksi nukkaamattomalla kankaalla.
Jos paspartout'a ei tule lasin hankaaminen työn pintaan estetään tekemällä kohoreuna eli välike.

Passepartout'n laittaminen
Oikea mitoitus on tässäkin tärkeää. Passpartout voi peittää ja paljastaa. Halutaanko työn reunat jättää näkyviin vai peittää? Grafiikkaan ja piirustuksiin jätetään yleensä reunus, että taiteilijan signeeraus ja työn nimi saadaan näkyviin. Alareuna voi olla hieman leveämpi kuin muut reunat. Vesiväri- ja guassimaalaukset näyttävät paremmilta, jos kuva reunat peittyvät. Käsitöitä kehystettäessä, jos pohjakangas on kirjottu täyteen, kuva näyttää yleensä paremmalta jos passepartout peittää kirjomattomat pohjakankaan reunat. Jos pohjakangasta on jätetty käsityössä näkyviin, tämä on maukuasia, reunaa voi jättää näkyviin tai sitten ei.
Paasepartout leikataa hiukan kehyksen keskikohdan yläpuolelle. Jos se leikataan keskelle, näyttää kuva kehyksissä olevan keskikohdan alapuolella.
Kun passepartout on leikattu ja valmis, työ kiinnitetään siihen pahvisaranoilla ja jauholiimalla tai happovapaalla teipillä. Teipin ja muovikalvojen käyttö ei ole kovin esteettistä, koska ne voivat ajan kanssa muuttaa paperin väriä. Ole tarkka kun kohdistat passepartouta kuvan päälle. Myös passepartout'n ja lasin väliin voi laittaa välikkeen eli kohoreunan, jos haluaa että passepartout ei ole lasissa kiinni. Välikkeen voi valmistaa pahvista, korkista, palsasta tai muusta sopivasta materiaalista.

Ripustimen kiinnitys
Voit käyttää vahvaa valmisripustinta, joka ruuvataan kehyksen yläreunaan tai usemapaakin jos kyseessä on iso työ. Toinen vaihtoehto on ruuvata kaksi rengasruuvia kehyksen sivuille noin 2/3- 3/4 korkeudelle ja laittaa niiden väliin metallilanka tai nailonsiima, jos työ ei ole kovin painava. Jos kehys ja työ on suuri ja/tai hyvin painava voi olla hyvä ruuvata se suoraan seinään kiinni. Tämä tapahtuu ruuvamalla pystysivuille yksi tai useampia ripustusrenkaita, niin että ne ovat taulun reunojen ulkopuolella. Taulu kiinnitetään näistä renkaista seinään kiinnitysruuveilla.

Taulun kehystäminen on laji, jonka oppii vain tekemällä. Ammattikehystäjät ovat yleensä taitavia ammatissaan. Työ vaatii huolellisuutta, tarkkuutta ja hyvää väri- ja muotosilmää, sekä suhteiden tajua. Omat työnsä voi kehystää itse, mutta mikään ei estä viemästä taulujaan kehystysliikkeeseen. Taitava kehystäjä kertoo eri vaihtoehdoista, joista voidaan valita mieleinen.

Taulun ripustaminen
Ei ole ihan yhdentekevää mitä kuvia mihinkin seinälleen laittaa. Aluksi on hyvä miettiä sopiiko kuvan aihe tilaan, onko taulu sopivan kokoinen tilaan ja sopiiko taulun ja kehyksen värit seinään tai tilaan, onko taulu ja huonekalut samalta aikakaudelta. Miten on seinän värin laita, entä tapetti, jos seinä väri ja tapetit ovat kovin levottomat, huoneeseen on vaikea löytää sopivaa taulua. Yleensä vain rauhalliset ja hennon värityksen omaavat taulut erottuvat tästä seinästä, mutta eivät välttämättä sovi sisustuksen muuhun tyyliin. Paras tausta tauluille on vaalea seinä ja hillityn kuvioiset tapetit. Mitä rauhallisempi seinä, sen paremmin taideteos tulee esille.
Pienikokoista työtä ei ole hyvä sijoittaa yksin isolle seinälle. Pikkutaulut kannattaa ryhmitellä. Nyrkkisääntönä voi sanoa että pienet taulut sopivat pieneen tilaan ja pienille seinäpinnoille ja isot isoille seinäpinnoille.
Arvokkaat ja mielestäsi kauniit taulut kannattaa sijoittaa hyvälle paikalle. Jos haluat että taulu huomataan sijoita se ovesta katsoen vastapäiselle seinälle suoraa ovea kohti.
Älä koskaan ripusta öljyvärimaalausta lämpöpatterin yläpuolelle tai takan lähistölle, sillä lämpö, pöly ja noki turmelevat maalauksen.
Kirkkaaseen auringonvaloon ei mielestäni pitäisi sijoittaa mitään taulua, erityisen paha se on kirjontatöille, vesiväritöille ja grafiikalle. Aurinko kellastuttaa paperia ja kirjotatöiden taustakangasta.
Ota huomioon myös tilan valaistus. Tila näyttää erilaiselta luonnonvalossa kuin keinovalossa. Joskus jos tila on hämärä, kohde- tai tauluvalaisin voi olla hyvä ratkaisu. Älä kuitenkaan liioittele, kuumana hohkaava valaisin voi turmella arvokkaan öljyvärityön. Tarkoitus on korostaa maalausta ei polttaa sitä poroksi.
Älä ripusta tauluja liian ylös tai liian alas. Taulut ripustetaan katselukorkeudelle. Katselukorkeus vaihtelee riippuen siitä missä huoneessa ollaan. Olohuoneessa ja ruokailutilassa katselukorkeus on istuinkorkeus, eteisessä seisontakorkeus, portaikoissa tauluja katsellaan sekä ylösmennessä että alastullessa, mieti paikka ja korkeus huolella. Portaikkoihin ei kannata sijoitaa kovin isoja tauluja, pienet sopivat paremmin.
Jos ripustat tauluja tulisijan yläpuolelle tai huonekalujen yläpuolelle ole erityisen tarkka mittasuhteiden kanssa. Älä jätä isoja välejä huonekalujen ja taulujen väliin, muuten taulu näyttää siltä kun leijusi yksinään ilmassa. Jos tältä näyttää, taulu on liian pieni kyseiseen tilaan, hanki sille kaveriksi lisää tauluja tai vaihda isompaan. Yleensä useampi taulu on parempi kuin yksi. Liian raskas ja iso taulu ei sovi kevyiden ja pienten huonekalujen kanssa, tunnelmasta tulee painostava.
Jos tauluissa on lasi, sijoita taulut niin että valot tai ikkunat eivät heijastu lasista. Heijastamaton lasi taulussa poistaa tämän ongelman.
Jos aiot pyhittää koko seinän tauluille, etsi ensin seinän keskikohta ja sijoittele taulut tasaisesti sen ympärille.
Kun ryhmittelet usempaa taulua samalle seinälle laita sellaiset taulut yhteen ryhmään, joissa on jokin sama piirre (aihe, värisävy, kehys, passepartout). Ryhmästä tulee silloin harmonisempi.
Kun mietit ryhmitystä tarkastele sitä ensin ennen ripustamista lattialla tai sen seinän lähistöllä, jonne ajattelit taulut ripustaa. Voit myös ottaa tauluista valokuvia ja tulostaa ne ja miettiä paikkoja niiden avulla. Vaihda taulujen paikkoja, kunnes löydät mieleisesi.
Kun ryhmä on valmis tarkastele sitä eri etäisyyksiltä.
Pienet taulut näyttävät yleensä hyvältä tiiviinä ryhmänä, joten älä jätä niiden väliin isoja rakoja.
Ryhmittely näyttää paremmalta kun se on symmetrinen, mikään ei kiellä kuitenkaan käyttämästä kultaista leikkausta (5:8) ryhmittelyperusteena.
Tauluryhmästä saa harmonisen laittamalla ylä- tai alareunan linjaan tai yleensä jonkin reunan linjaan. Jos taulut on paiskottu seinälle sikin sokin se luo levottoman vaikutelman.
Taulut eivät pidä kosteudesta, tupakansavusta, suorasta auringonpaahteesta, liian kylmästä tai liian kuumasta. Muista tämä taulujen sijoittelussa.

Taulujen siivoaminen
Jos taulussa on lasi se puhdistetaan spriillä tai etikalla kevyesti kostutetulla liinalla ja kuivataan huolellisesti. Neste ei saa valua taulun taakse. Kehykset voi puhdistaa pölyhuiskalla, vanhalla partasudilla tai meikkisiveltimellä. Takaosat, joissa ei ole pahvia voi imuroida. Jos pölyä on maalauksen pinnalla ja siinä ei ole lasia se pyyhitään varovasti säämiskällä.
Kärpäsenlika lähtee kehyksistä yleensä nihkeäpyyhinnällä, jos ei ole pinttynyt. Pinttynyttä kärpäsenlikaa voi poistaa sipulinpuolikkaalla hankaamalla.
Suursiivouksessa:
Raakapuiset kehykset pyyhitään kuivalla siivousliinalla.
Puukehyksien puhdistukseen voi käyttää huonekaluvahaa.
Lakatut kehykset pyyhitään kuivalla siivousliinalla tai nihkeällä siivousliinalla.
Muovikehykset puhdistetaan nihkeäpyyhkimällä vedellä.
Kullatut kehykset voidaan puhdistaa tärpätillä tai veden ja etikan seoksella (3 rkl etikkaa/1 l vettä).
Helmiäiskehyksen voi puhdistaa booraksi-vesiliuoksella (1:5) ja nihkeäpyyhinnällä. Liitujauho sopii myös, mutta pöllyää. Helmiäiskehyksiä ei saa puhdistaa vahvoilla pesuaineilla, saippualla tai runsaalla vedellä.

Taulujen säilytys
Taulujen oikea säilytyspaikka on seinällä, toki niitä voi säilyttää taulutelineessä tai kaapin ja piirongin päällä pysytyssä. Tauluja ei koskaan saa asettaa päällekäin. Jos tauluja säilytetään päällekäin seinää vasten, niiden väliin on laitettava paperia kehysten väliin, että kehykset eivät vaurioidu.

2 kommenttia:

  1. Hei. Tosi hyvät ja tarkat ohjeet kehysten valmistamiseen, kiitos!

    VastaaPoista