Varastamista, näpistämistä ja luvatonta haltuunottoa

Suomen rikoslaki

28 LUKU (24.8.1990/769)
Varkaudesta, kavalluksesta ja luvattomasta käytöstä
1 § (24.8.1990/769)
Varkaus
Joka anastaa toisen hallusta irtainta omaisuutta, on tuomittava varkaudesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.
Yritys on rangaistava.
2 § (24.8.1990/769)
Törkeä varkaus
Jos varkaudessa
1) anastamisen kohteena on erittäin arvokas omaisuus,
2) anastamisella aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa,
3) rikoksentekijä käyttää hyväkseen rikoksen uhrin avutonta tai hädänalaista tilaa,
4) rikoksentekijä tai osallinen varustautuu teon toteuttamista varten ampuma-aseella, räjähdysaineella taikka muulla näiden kaltaisella vaarallisella välineellä tai
5) rikoksentekijä murtautuu asuttuun asuntoon
ja varkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä varkaudesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
3 § (24.8.1990/769)
Näpistys
Jos varkaus, huomioon ottaen anastetun omaisuuden arvo tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava näpistyksestä sakkoon.
Yritys on rangaistava.
4 § (24.8.1990/769)
Kavallus
Joka anastaa hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta omaisuutta, on tuomittava kavalluksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.
Kavalluksesta tuomitaan myös se, joka anastaa löytämiään tai erehdyksen kautta haltuunsa saamiaan varoja tai muuta irtainta omaisuutta.
Kavalluksesta tuomitaan niin ikään se, joka saatuaan toimeksiannon perusteella tai muulla sellaisella tavalla haltuunsa varoja, joiden arvo hänen on tilitettävä toiselle, oikeudettomasti käyttämällä sanottuja tai niiden tilalle tulleita varoja taikka muulla sellaisella tavalla aiheuttaa tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämisen joko sovittuna tai muuten edellytettynä aikana.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun anastamisen yritys on rangaistava.
5 § (24.8.1990/769)
Törkeä kavallus
Jos kavalluksessa
1) kohteena on erittäin arvokas omaisuus tai suuri määrä varoja,
2) aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa tai
3) rikoksentekijä käyttää hyväkseen erityisen vastuullista asemaansa
ja kavallus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kavalluksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritykseen on vastaavasti sovellettava, mitä 4 §:ssä on yrityksestä säädetty.
6 § (24.8.1990/769)
Lievä kavallus
Jos kavallus, huomioon ottaen anastetun omaisuuden arvo, oikeudettomasti käytettyjen varojen määrä tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä kavalluksesta sakkoon.
7 § (24.8.1990/769)
Luvaton käyttö
Joka luvattomasti käyttää toisen irtainta omaisuutta taikka kiinteää konetta tai laitetta, on tuomittava luvattomasta käytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
8 § (24.8.1990/769)
Törkeä luvaton käyttö
Jos luvattomassa käytössä
1) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai
2) aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa tai haittaa
ja luvaton käyttö on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä luvattomasta käytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
9 § (24.8.1990/769)
Lievä luvaton käyttö
Jos luvaton käyttö, huomioon ottaen se, että rikos ei ole omiaan aiheuttamaan merkittävää vahinkoa tai haittaa, tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä luvattomasta käytöstä sakkoon.
9 a § (12.7.2002/614)
Moottorikulkuneuvon käyttövarkaus
Joka ottaa luvattomasti käyttöönsä toisen moottorikäyttöisen kulkuneuvon, on tuomittava moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.
Yritys on rangaistava.
9 b § (12.7.2002/614)
Törkeä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus
Jos moottorikulkuneuvon käyttövarkaudessa
1) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai
2) aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen tai muuten erityisen tuntuvaa vahinkoa tai haittaa
ja moottorikulkuneuvon käyttövarkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
9 c § (12.7.2002/614)
Lievä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus
Jos moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, huomioon ottaen se, että rikos ei ole omiaan aiheuttamaan merkittävää vahinkoa tai haittaa, tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta sakkoon.
10 § (24.8.1990/769)
Luvaton pyynti
Joka luvattomasti metsästää toisen metsästysalueella tai kalastaa tai muuten pyytää toisen kalavedessä taikka ylittää lakiin, lupaan, sopimukseen tai päätökseen perustuvan metsästys- tai kalastusoikeutensa, on tuomittava luvattomasta pyynnistä sakkoon.
Luvattomasta pyynnistä tuomitaan myös se, joka tahallaan luvattomasti pyydystää tai tappaa rauhoittamattoman eläimen sellaisella alueella, jolla hänellä ei ole tähän oikeutta tai lupaa. (14.6.2002/515)
11 § (24.8.1990/769)
Hallinnan loukkaus
Joka luvattomasti
1) ottaa haltuunsa, siirtää tai piilottaa toisen hallinnassa olevaa irtainta omaisuutta,
2) käyttää toisen pihamaata kulkutienään taikka toisen hallinnassa olevaa maata rakentamalla, kaivamalla tai muulla sen kaltaisella tavalla tai
3) ottaa haltuunsa toisen hallinnassa olevaa maata taikka rakennuksen tai sen osan,
on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, hallinnan loukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.
Hallinnan loukkauksena ei kuitenkaan pidetä tekoa, josta on aiheutunut ainoastaan vähäinen haitta.
12 § (24.8.1990/769)
Vakuusoikeuden loukkaus
Joka loukkaa toisen pantti- tai pidätysoikeutta
1) hävittämällä, vahingoittamalla, ottamalla haltuunsa tai käyttämällä omaisuuttaan tai
2) luovuttamalla omaisuuttaan tai muulla tavalla määräämällä siitä,
on tuomittava vakuusoikeuden loukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Vakuusoikeuden loukkauksesta tuomitaan myös se, joka rikoksen kohteena olevan omaisuuden omistajan puolesta tekee 1 momentissa tarkoitetun rikoksen.
12 a § (24.5.2002/400)
Murtovälineen hallussapito
Joka ilman hyväksyttävää syytä pitää hallussaan sellaista avainta toisen lukkoon taikka tiirikkaa tai muuta välinettä, jota voidaan perustellusti epäillä pääasiassa käytettävän tunkeutumiseen toisen hallinnassa olevaan suljettuun tilaan rikoksen tekemistä varten, on tuomittava murtovälineen hallussapidosta sakkoon.
13 § (24.8.1990/769)
Määritelmät
Tämän luvun säännöksiä sovelletaan myös, kun teko kohdistuu yhteiseen omaisuuteen, johon tekijällä on osuus.
Mitä 1–6 §:ssä on irtaimesta omaisuudesta säädetty, sovelletaan myös sähköön tai lämpöön, joka on saatettu taloudellisesti hyväksi käytettävään muotoon.
Tämän luvun 4–6 §:n säännöksiä sovellettaessa pidetään tekijän hallussa olevina myös toisen tilillä olevia varoja, jos tekijällä on oikeus siirtää tai nostaa niitä.
14 § (24.8.1990/769)
Jokamiehen oikeuksista
Tämän luvun säännökset eivät koske maassa olevien kuivien risujen, maahan pudonneiden käpyjen tai pähkinöiden taikka luonnonvaraisten marjojen, sienten, kukkien tai, jäkälää ja sammalta lukuun ottamatta, muiden sellaisten luonnontuotteiden keräämistä toisen maalta.
15 § (12.7.2002/614)
Syyteoikeus
Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 3, 6–9, 9 c eikä 10–12 §:ssä tarkoitetuista rikoksista, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.
Mitä 1 momentissa on säädetty, koskee myös 1, 4 ja 9 a §:ssä tarkoitettuja rikoksia, jos
1) rikoksentekijä asuu yhteistaloudessa asianomistajan kanssa ja rikoksen kohteena on tässä yhteistaloudessa oleva omaisuus,
2) rikoksen kohteena on rikoksentekijän puolison, sisaruksen tai suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa olevan sukulaisen omaisuus tai
3) rikoksentekijä on kuolinpesän osakas ja rikoksen kohteena on pesän omaisuus.

Jos edellinen tuntui lievältä, tässä on hieman tiukempaa tekstiä vuosisatojen takaa.

Ruotsin valtakunnan laki 1734
XL. Lucu
Warcaudesta
1.§. Se cuin ensimmäisen erän warasta calua eli rahaa, ylitze kymmenen talarin; tehköön sackoa colme kerta nijn paljon cuin sen warastetun hinda on. Jos ei hän woi sackoa maxaa; kärsiköön ruumillans, cuitengin ei corkiammalda, cuin warcauden werran jälken.
2.§. Jos jocu warasta usiammasa paicasa, cuin yhdesä, eli eri ajoilla, ja ei ennen ole ollut warcaudesta Oikeuteen wiety ja rangaistu; nijn pitä custakin warcaudesta erittäin paicallans tutkittaman, ja siellä coeteldaman, jos hän warcauteen wicapää on; käyköön sitte tuomio warcaab ylitze caickein edestä, cusa hän wijmein Laisa käytetän, ja rangaistacon nijncuin se, joca ensimmäisen kerran warastanut on.
3.§. Jos waras warcauden tähden toisen kerran Oikeuteen wiedään; maxacon sackoa, neljäkertaisen warcauden werran. Jos ei hän woi sackoa maxaa; kärsilön ruumillans, cuin sanottu on, ja silloin enätän rangaistus wijdellä parilla raippa-witzoja, eli näljällä parilla witzoja. Jos hän tule colmannen kerran jällens, ja warcaus astu sataan talarijin; hirtettäköön, joco se on mies eli waimo. Jos warcaus on wähembi, pääsköön hengelläns: mutta kärsiköön ruumilla warcauden werran jälken, ja tehköön työtä come wuotta Cuningaan wangiudes. Jos hän warasta neljännen erän; hirtettäköön.
4.§. Caicki se cuin warastettu on, pitä jällens maxettaman, ennen cuin sacko ulos otetan. Jos ei waras sitä woi; sowittacon asianomaisen työllä, cosca waras ei tule hengeldä pois, eli Cuningaa työhön tuomittu ole.
5.§. Jos jocu warasta hedelmitä puutarhasta, humalistosta, naurismaalda eli caalimaalda, herneitä, härkäpapuja, tammenterhoja eli pähkinöitä, täyden miehen tacan, eli cuorman, eli warasta ja poiswie yhden cuorman, toisen hacatuita puita, hirsiä ja aidaxia, seisocoon warcaan oikeuden. Jos se on wähembu, nijn tehköön sackoa, cuin näpistelemisestä sanotaan.
6.§. Joca itzens sisälle cangotta johonguun paickaan eli huoneeseen warastamaan, waicka hän ei mitäkän löydä eli ota; rangaistacon ensimmäsiellä erällä, yhdexällä parilla raippa-witzoja, eli seitzemällä parilla witzoja. Jos se tapahtu toistamiseen; olcon caxikertainen rangaistus. Jos hän taas tule colmannen kerran; kärsiköön seitzemäncolmattakymmendä paria raippa-witzoja, eli yxicolmattakymmendä paria witzoja: ja neljännellä erällä cuusineljättäkymmendä paria raippa-witzoja, eli seitzemäncolmattakymmentä paria witzoja. Jos hän myös silloin on jotain warastanut, kärsikön sen edestä erittäin, cuin on ennen sanottu.
7.§. Jos waras murta itzens sisälle läpi ackunan, eli muutoin taloon, eli huoneseen yöcautena, ja saa haawoja eli tule tapetuxi; olcon mitätöinä. Jos hän teke wastuxen joco se on yö eli päiwä; olcon sama laki. Jos hän teke nijlle wahingota jotca omans warjella tahtowat; olcon cahdenkeraisesa sacosa; ja kärsikön sijnä siwusa coto rauhan ricoxen edestä.
8.§. Jos muu mies ota warcaan kijnni, cuin se, joca oikia asianomainen on, eli calusa waaria pitämän pidäis; nijn on hänen omans caxikymmenes penningi caikesta sijtä cuin warcaan myötä sijnä hänen omansa oli.
9.§. Jos asianomainen itze ei tahdo warcaan päälle candaa Oikeudesa; nijn candacoon se, jonga Cuningaan puolesta päälle candaa tule, ja nauticoon asianomaisen oikeuden.
10.§. Joca tahdollans päästä warcaan, ja hänen pois tieldä toimitta, sitten cuin hän kijnni otettu ja wangittu on; kärsiköön nijncuin Rangaistus Caaresa, ja ennen täsä Caaressa eroitetaan.

XLI.Luku
Jos usiammat ynnä warastawat/eli jocu tule sijhen haucutelluxi/eli käsketyxi; taicka muutoin warcaudesa osallinen on.
1.§. Jos caxi eli usiammat lijttäwär itzens ynnä warastamaan; nijn pitä cukin coconaisen warcauden werran jälken rangaistaman, ehkä cuinga he sen keskenäns jacaneet owat. Jos se cuin omaans paitzi on, nautitcon sen jällens, hänen omaisudestans, jolla on wara maxaa.
2.§. Jos jocu hacuttele eli käske lapsi-ikäisen canssans warastamaan: eli jos mies sen teke waimons canssa; wanhemmat lastens, orwoin holhoja wallanalaisen canssa; esimies sen canssa, joca hänen cuuliaisudens alla on, isändä eli emändä palcollistens eli coturins canssa: seisocon saman oikeuden, cuin se joca toisen kerran warastanut on. Jos hän toistamiseen sencaldaisesa työsä löytään, ja warcaus nouse sadan talarinylitze; hirtettäkön: ja se, joca haucuteldu eli käsketty oli warastamaan, rangaistacoon, nijncuin muu waras, jos hän täyteen ikään tullut on.
3.§. Jos jocu on muutoin warasta autanut neuwolla, eli työllä; seisocon saman oikeuden cuin waras itze. Joca tietens on kätkenyt eli nauttinut hänen canssans, eli edelläkättä tietänyt, että warcaus tapahtuman piti, ja ei sitä ilmoittanut; eli tiesi warastetuxi ja autti sitä salamaan, eli myös muulla tawalla on warcautta edesauttanut: seisocoon warcaan oikeuden.

XLI.Lucu
Coto-warcaudesta ja julmasta sisu-warcaudesta
1.§. Jos palcollinen eli muu käskyläinen warasta, näpistele, eli aicomuxella jotain tuhla eli sla isändäns omaisuudesta; se olcon caicki cahenkertainen sacon alla, muuta näpistelemistä ja warcautta wastan.
2.§. Jos jocu warasta wähän eli paljon, cosca tulipalo, wedenhätä, haaxiricko, wäkiwalda eli wihollinen päälle tule ja ahdista, eli myös jotakin cuin sencaldaisesta waarasta ja hädästä corjattu on; se hirtettäkön.
3.§. Jos hahdenhaldia, calunwetäjä, eli heidän wäkens warasta sitä cuin heille annettu culjettaa, eli tallelle pitää; maacoon sen jällens; ja tehkön sackoa wierasten holhoja, eli Crouwari maja-mieheldä warasta.
4.§. Jos jocu wieckaudella otta lapselda joca nuorembi on cahtatoistakymmendä ajastaica, eli sildä cuin mielipuoli on, waatteita, caunistusta, eli muuta mitä ikänäns he candawat; eli jos jocu warasta saunasa; eli sildä joca rascasa taudisa macaa; eli joldaculda cuolleelda ihmiseldä; eli macawalda kedolla; eli sijnä cusa yhteinen lijckuwainen tauti huonesa on: olcon myös sama laki.
5.§. Jos jocu warasta sijtä hahdesta, eli calusta, cuin rahdandunut ja ilman wäke maalle tulut on; rangaistacon cuin nyt on sanottu.

XLIII. Lucu
Sijtä/joca warasta ulcona kedolla; ja jos jocu otta toisen miehen wenhen/eli hewoisen; taicka lypsä hänen lehmäns/lambaans/eli wuohens.
1.§. Jos jocu warastaa pellolda, eli nijtulda, eloo leicattua, eli lieckamatoinda, heiniä eli olkia suowatuita, eli suowamattoia; eli toisen miehen hewoisen, eli carjaa, jotca ulcona kedolla syötteellä käywät, aidan sisällä, eli ulcona aidasta; olcon se caxikertaisesa sacosa.
2.§. Sama laki olcon, cusajocu warasta mettiäis-patzan, eli calaa toisen miehen lamicosta, cala-arcusta, wercoista, merroista, catitzoista, eli muista cala-pyydyxistä: linduja ja metzän-eläwitä jahti -pyydyxistä, eli itze pyydyxet, ja muuta sencaldaista.
3.§. Jos jocu otta ja nautitze ilman lainamata eli wuoromata, toisen miehen wenhen, eli aloxen, eli hewoisen, ja coetellan, että hän sen on tehnyt ilman pahaa ja wihaista aicomusta; maxacon caxikertaisen wuoron, ja caiken wahingon.
4.§. Jos jocu lypsä tisen miehen lehmää, lammasta, eli wohta; seisocon Käräjä- eli Raadituwan owen edes yhden hetken, maito-astia kädesä.
5.§. Jos jocu repi toisen aidan, ja laske eläimen pellolle, eli nijtulle, eli muihin tiluxijn; käsikön nijncuin Rakennus aaressa sanottu on.

XLIV. Lucu
Sijtä/joca pane ulos-tecoa ja rasitusta Cuningan werollisen alamaisen päälle.
1.§. Jos jocu roheken panna weoa, ulos-tecoja eli muuta rasitusta Cuningan alamaisen päälle; eli petollisesti otta corkeamba tullia ja weoa ulos, cuin suostuttu ja päälle-pandu on; maxacon wahingon, ja seisocon cahenkeraisen warcan-oikeuden.
2.§. Se Cuningan wirca-mies ylhäinen eli alhainen, cuin itze eli muiden cautta ylitze puhu, eli wiettele alamaisia johongun calun cocomiseen, custannuxeen, ulostecoon, eli työhön; maxacon wahingon, pandacon pois wiralda, ja wetäkön sackoa caxi sata talaria. Jos hän semmoista wastanotta, cosca se nijncuin wapasta mielestä taritan; wetäkön sackoa sata talaria, ja andacon sen jällen cuin hän otti.

XLV. Lucu
Sijtä/joca petollisesti tygöns wetä Cruunun sisälle-tulon; nijn myös/jos Ylöscando-mies jotain sijtä hucka.
1.§. Se cuin petollisesti wetä alans Cruunun sisälle tuloo; seisocon caxikertaisen warcauden-oikeuden.
2.§. Jos Ylöscandomies kääppi Cruunun, Caupungin, eli muita yhteisiä rahoja, ja nijtä hucka; pandacon pois wiralda, ja maxacon ne cuuden talarin caswon canssa joca sadalta; tehkön myös sijhen tygö sackoa neljäkymmendä talaria joca sadan edestä cuin hän tygöns kääppinyt on. Jos ei hän taida täytä jällens maxaa, ja se on wähembi eli sataan talarijn asti; tehkön työtä Cuningan linnasa eli watustuxesa, yhden wuoden. Jos se astu jotakin sen ylitze, eli caheen sataan talarijn; tehkön työtä cuin sanottu on, caxi ajastaica, ja nijn edespäin. Jos se astu ylitze yhdexän sata talaria, eli tuhandeen asti; tehkön työtä kymmenen ajastaica. Jos hän on kääppinyt jotain sen ylitze, tehkön työtä caiken elinaicans. Jos se käy ylitze cahen tuhannen talarin, nijn hirtettäkön: Ja käykön ei sitä wähemmin caikisa näisä tiloisa, hänen omaisudensa maxoxi. Jos hänen taita wahingon maxaa waan ei sackoja, ja ne astuwat tuhandeen talarijn, eli sen ylitze; nijn istucin yhden cuucauden Cuningan wangiudesa wedellä ja leiwällä. Jos sacot ovat wähemmät; rangaistacon sencaldaisella wangiudella cahdexan, eli neljäntoistakymmendä päiwä, eli colme wijckoa, nijncuin Tuomari sen coettele.

XLVI. Lucu
Kircko-warcaudesta
1.§. Joca warasta jotakin Kircosa, joco se on Kircon omaisutta, eli muilda sinne tallelle panda, ja se on sadan talarin eli enämmän werta; nijn hirtettäkön.
2.§. Jos jocu siellä warasta wähemmmän cuin sadan talarin werran; olcon cahdenkeraisesa sacosa; tehkön myös sijhen tygö työtä Cuningan Linnasa eli Warustuxesa, yhden eli usiammat wuodet, sen jälken cuin ricos on.
3.§. Joca warasta jotakin toiselda Jumalan palweluxen alla, taicka Kircon sisällä ja mualla, cusa julkinen Jumalan palwelus pidetän, eli warasta ulcona Kircon-mäellä, hewoisen, eli mitä hywäns; tehkön cahdenkertaisen warcaan sacon.
4.§. Sama laki olcon sijtä, joca warasta josacusa ruumis-huonesa, eli caiwa ylös cuolleen ruumin, ja otta käärilijnan, arcun eli pugun, eli warasta waiwaisten-huonesa, eli Kircon esi-huonesa; elickä waiwaisten almukätköstä joca ulcona Kircosta on.

XLVII. Lucu
Näpistämiestä/taicka sijtä cuin warastele.
1.§. Jos jocu otta eli näppi kymmenen talarin werran, eli wähemmän, se ei mahda warcaudexi cutzuttaa: waan andacon hän sen tacaisin, ja tehkön sackoa puolen sen werta. Jos ei hän sitä woi; kärsikön colmen päiwän wangiuden, ja sowittacon asianomaisen työllä. Jos hän sen teke toisen erän; maxacon tacaisin, ja sackoa tioisen sen werran. Jos se tapahtu colmannen erän; seisocon warcaan-oikeuden.

XLVIII. Lucu
Löytämisestä ja löyty-calusta/ja cuinga se pitä ylöscuulutettaman.
1.§. Joca jotain löytä, hänen pitä sen cohta ilmoittaman, ja cuuluttaa andaman colme Sunnundaita perätyxin, lähimmäisesä Kircosa maalla, eli caikisa Caupungin Kircoisa; nijn myös Kihlacunnan Käräjäsä, eli Raadituwasa. Jos se tule joca cadottanut on, ja osotta että se on hänen; ottacon omansa jällens ja andacon cohtullisen löytöpalcan. Jos ei hän tule yön ja wuoden sisällä, sitten cuin cuulutettu on; ottacon Cuningas caxi osaa, ja colmannen osan löytäjä.
2.§. aarniosta ja wedenpohjasta löytystä tawarasta, eli muusta sencaldaisesta, johonga omistajata ei löydy, ottacon maan-isändä puolen ja löytäjä toisen puolen. Jos se on wanhaa mynttiä, culdaa, hopaa, cuparia, mitallia, eli muita taito-cappaleita; nijn putän hänen sen Cuningalle tarjoaman. Jos Cuningas sen lunasta; andacon hänelle täyden hinnan, ja cahdexannen osan werran sijen tygö: sen hinnan pitäkön se cuin löysi. Meri-hyljystä ja Laiwa-löydöstä, eroitetan Meri-Laisa.
3.§. Joca löytä hewoisen, härjän, lehmän, lamban, wuohen, eli mingä eläimen tahtons; andacon kerran cuulutetta, ja nautitcon isännäldä ruocon ja caiken muun custanuxen, sitten cuin se hyödytys lucuun tullut on, cuin hänellä sijtä on ollut. Jos syytä on epäluuloon, sitä wasta, joca sano löytänens; nijn pitä häen itzens warcaudesta puhdistaman culutuxella ja todistuxilla, ja omalla walallans, ettei hän sitä eläindä pahudella ja cawaludella, waan nijncuin culcu eläimen ylös ottanut. Jos ei oikia omistaja tule, yön ja wuoden sisällä; nijn pitäkön eläimen se cuin löysi.
4.§. Jos jocu löytä kimalaisia toisen tiluxilda, ja ei anna cuuluttaa, mutta otta ne pois; käykön sijtä cuin seurawaises §.sanotan. Jos jocu asetta ylös tyhjän kijmalais patzan metzään, eli mualle; eli rualla ja syöttellä hucuttele tygöns toisen miehen kijmalaiset; tehkön sackoa colme talaria; ja andacon ne tacaisin.
5.§. Jos jotain löydän, ja ei anneta nijn cuulutettaa, cuin sanottu on; andacon jällens, ja tehkön sacoa caxi cuin hän löysi, eli sijtä salannut eli hucannut on.

XLIX. Lucu
Jos warastett calu ostetan/ eli pantixi otetan; ja cuinga jocu mahta itzens warcaudesta puhdista; nijn myös sijtä/joca petollisesti omista toisen miehen calua.
1.§. Jos jocu osta eli otta pandixi sitä cuin hän tietä warastetuxi; seisocon warcan oikeuden; ja joca omans paitzi on, ottacon sen laillisesti jällens, ilman lunastusta. Jos jocu sildä jotain osta, josta epäluulo on; tehkön sackoa kymmenen talaria, ja andacon jällens sen cuin hän nijn osti, jos calu on warastettu.
2.§. Jos päälle-puhe tehdän sijtä cuin warastettu on, ja jocu sano sen ostanens, eli tahto muulla tawalla, saama-miehen cautta eli todistuxilla osotta hänen oikeudens; nijn se calu pitä Oikeuteen, eli talollisen mihen taan pandaman, ja saama-mies, eli todistuxet edestuotaman. Jos se tapahtu sen ajan sisällä cuin Tuomari eteen pane; olcon hän syytöin, joca puolestans woipi poistaa, ja silloin wastatcon se jonga tygö se johdatetan. Jos ei hän taida laillista saamista osoittaa, andacon sen los, josta päälle puhe tehdän, ja tehkön itzens warcaudesta puhtaxi omalla walallans, jos Tuomati sen cohtullisexi coettele. Jos ei hän woi walalle käydä; seisocon warcan-oikeuden. Jos hänellä on todistus, että hän sen rehellisesti ostanut on, ehkä ei hän saama-miestä edestuoda taida; olcon syytöin.
3.§. Jos jocu pane merkin sen päälle, joca toisen oma on, joco se on cuollut eli eläwä: eli pane merkin toisen merkin päälle, ja tahto jotain sillä itzellens omistaa; seisocon warcan-oikeuden.

L. Lucu
Jos lapsi-ikäinen warasta
1.§. Jos lapsi-ikäinen warasta, cuin ei ole wijsitoistakymmendä ajastaica täyttänyt; andacon sen warastetun jällens, nijn usein cuin se tapahtu; ka curitettacon wanhemmildans eli Holhojaldans. Joca lapsi-ikäistä sijhen haucuttele eli wiettele, rangaistacon cuin ennen sanottu on.

LI. Lucu
Salaisesta cotowiemästä
1.§. Jos mies salaisesti jotain pois wie waimoldans; eli waimo miehldäns; eli lapset wanhemmildans, eli ne toinentoiseldans, cuin calun yhteydes owat; olcon heidän woimasans, jos he sitä syypäätä sen tähden lailisesti etziä tahtowat. Jos asia tule Tuomarin eteen; nijn coetelcon hän aicomuxen ja asian haarat, ja sowittacon rangaistuxen sen jälken.

LII. Lucu
Cuinga jocu mahta omans jällens-ottaa/eli toisen lailisesti warcauteen sitoa/ja sijtä tuktia eli teidusta andaa; ja jos toiselda jotain calua ilman syytä poiswieroitta tahdotan.
1.§. Ei mahda cucan itzemielisesti tacaisin ottaa sitä cuin hän omaxens tunde, joco se on häneldä warastettu, eli hän on sen cadottanut; waan turwatcon sijtä Käskynhaldiaan, eli Tuomarijn; cuitengin mahta hän sen sildä tacaisin otta, joca on irtain mies, eli luullan carcawan, eli cusa warastettu calu tuoresa työsä löytän.
2.§. jos aihetta on, eli jotain tietoa, cuhunga waras, eli warcan calu tullut on; nijn anocon lupa kihlacunnan Waoudilda, eli Nimitysmieheldä maalla, taicka Pormestarilda ja Raadilda caupungisa, siellä teidustaa, ja sanocon mitä häneldä pois tullut on ja ningä caldaista, nijn myös hänen perustuxens sijhen: nijncuin, että se epäluulon alainen on ennen warastanut, eli että sencaldaisia warcaus caluja hänen tykönäns nähty on; eli että hän nijtä on myynyt; taicka että hän pitä itzens lymysä, ja näky syyn selkääns ottawan; eli että hän on ollut muiden seurasa, joilla warcaus syystä taitan soimattaa: näisä ja usiammisa sencaldaisisa tiloisa, ei mahdeta hakemista häneldä kielttää, waan mengön hän sinne cahden Lautamiehen eli cahden wannotetun caupugin palweljan, taicka muiden wieraten miesten canssa; ja ilmoitacon siellä kylän miehille eli isännälle, että he sinne lähetetyt owat. Jos ei löydä sitä cuin perän haetan; nijn osottacon se joca tiedustusta anoi; eli tehdkön walans, että hänen omans pois tullut on, ja ettei häenn pahan suomasta tiedustusta hakenut ole. Ei cucan mahda toisin, itzeotetusta wallasta, teidusta. Jos jocu sen teke, ja ei löydä warcautta; tehkön sackoa kymmenen talaria ja täyttäkön wahingon.
3.§. Jos kylänmies eli isändä asettaa itzens wastuxeen, ja ei tahdo sallia sencaldaista tiedustusta, waan carca nijden päälle jotca tiedustaman pitä, hosumisella ja lyömisellä, eli häwäistys sanoilla; rngaistacon nijncuin 18. Lugusa 9.§. täsä Caaresa sanottu on.
4.§. Jos ei isändä itze ole cotona, waan emändä; käykön tiedustus yhtä hywin eteens. Jos hän on naimatoin, jan anda jongun muun huonettans hallita, olcon sama laki.

Raamattu sanoo asian selvästi ja ytimekkäästi: Älä varasta!

Raamattu ja varastaminen
2. Moos. 20:15, Älä varasta.